keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Piiiiiiiiitkästä aikaa!

Huh hei ja hellurei! Kyllä, luit oikein. Täällä ollaan! Pitkästä pitkästä aikaa. Hengissä, hyvissä voimissa ja suht järissään. Blogi näköjään jäi aivan yks kaks hieman hunningolle. Mutta sehän ei sentään tarkoita sitä etteikö tämä elämä olisi rullannut kuten ennenkin.

Täällä siis ollaan. En lupaa mitään postaustahdista tms. Postailen jos siltä tuntuu, mutta usein vain tuntui siltä että toistan itseäni jos aina kirjoitan yhtä ja samaa.. :D Joten.. Mitä kuuluu?


Kuuluu kiitos hyvää. Kesä on mennyt herkuttomana, treeniohjelmia on muuteltu ja ruokavalio on tiukka. Paino on lähtenyt alas mutta lievä stressitaso jumittaa sitä taas.. Tai en tiedä jumittaako mutta en uskalla mennä puntarille, koska pelkään että sitten alan taas stressata liikaa ja sitä riittää nyt muutenkin tällä hetkellä.

Tuntuu että työ vie kaiken energian ja siksi treenaaminen esim. aamuvuoron jälkeen kehtuuttaa erityisen paljon. Nyt minulla on käytössäni sellainen kotitreeni että sen ajattelin tehdä silloin tällöin kehtuutti tai ei. Ei ole vaihtoehtoja. Joten, vapaapäiväni kuluvat pitkälti treenatessa ja muita mukavia asioita tehdessä. Kohta onneksi hieman helpottaa kun edessä ei ole niin pitkiä työputkia ja kesälomakin sieltä lähestyy!


Siitä herkuttomuudesta. Jep, olen syönyt toukokuun lopulla viimeksi herkkuja. En tosin enää muista että mitä kaikkea silloin söin (onhan siitä jo niin pitkä aika..) :D Heh. Ensi kuuhun ajattelin vielä olla ja sitten loman kunniaksi kyllä ostan irtokarkkeja! Varsinkin tänään on ollut vaikea päivä.. Tehnyt mieli kaikkea kiellettyä, mutta näin yötä kohti mennessä voi todeta että tästäkin päivästä selvittiin. Kiitos lightlimpparin, purkan ja läkerolpastillien! '


Tässä kirjoituksessa ei ollut päätä eikä häntää, enkä tiedä lukeeko tätä edes kukaan. Mutta elossa ollaan ja aiotaan jatkossakin olla! :) Elämäntapamuutoshan tämä on ollut joten tämä on tätä uutta elämäntapaani. Voisi nimittäin kuvitella että jos "laihdutusblogi" lakkaa olemasta niin kirjoittajalle olisi käynyt köpelösti? No, onneksi näin ei itseni kohdalla ole :D

♥: Lina

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kohta tohtorille

Hetken siinä taas kesti että sain aikaiseksi varata lääkärilleni ajan.. Tosin sitten kun topakoiduin ja soitin, niin herra tohtori ei ollut ilmoittanut Iisalmeen aikojaan! Että sekin osittain syy siihen että näin myöhään keväälle meni tämä kontrolli. Tosin loppuvuodesta en ollut huolissaan kontrollin myöhästymisestä, koska vointi oli kerrassaan niin mukava ja hyvä!

Alkuvuonna on ollut taas vaihteeksi kaikenlaista.. Väsymys on yrittänyt ottaa vallan. Työpäivien jälkeen on pakko nukkua 1½h että kykenee mihinkään. Yöunta riittää päiväunista huolimatta (syksyllä jos erehtyi päiväunet nukkumaan niin yöunet menivät). Tämä yöunien riittävyys on nimenomaan itselleni yksi voinnin mittareista. Unenlaatu on ollut pitkään jo syvää. Ei juurikaan tarvitse kun asettua kyljelleen, niin uni on jo vienyt meikäläisestä voiton. Seuraavan kerran herään sitten herätyskelloon, yöunia kertyy parhaimmillaan 10-11h mutta vähemmälläkin pärjää jos tietää että iltapäivällä saa pienet unet ottaa.. En anna väsymyksen ottaa itsessäni koskaan enää sellaista valtaa mitä se joskus on ollut. Minä taistelen!

Muutamia muitakin pieniä oireita on ollut. Verensokerin ja verenpaineen kanssa on ollut häikkää. Töissäkin menetin hetkeksi oikeasta silmästä näköni kun sokerit laskivat alas samalla verenpaineen pompatessa ylös. Onneksi tuo heikotuskohtaus meni ohi nopeasti, koska se oli pelottava! Toki olin juuri sairastanut flunssan että saattoihan se liittyä jotenkin siihenkin.. Tosin sokereiden kanssa on ollut muutenkin hieman ongelmia. Huomaan olossani heti kun sokerit on suurin piirtein alle 4.5. Vaikka ovatkin viitteissä niin silti alkaa päässä tuntua. Minulla ei siis ole diabetestä mutta syön lääkettä prediabetekseen. Ruokailua ennen sokerit ovat usein olleet 4.7-4.9 eli erittäin hyvät :) Ruoan jälkeen ne pomppaa 5.9-6.2 joten se hieman ärsyttää.. No, tätäkin varten on lääkäri joka saa tuumailla puolestani mitä tehdään..



Verenpaineet humahtaa ajoittain liian alas. Sängystä tai tuolilta pitää nousta rauhallisesti tai muuten alkaa maailma pyöriä. Saunassa jos erehtyy liian kauan olemaan niin pois on pitänyt tulla melkein kontaten ja parannella hetki jalat kohti kattoa. Välillä "humajaa" päässä ja silloin arvot ovat olleet kummallisia kun yläpaine on reilusti alhainen mutta alapaine koholla! Kummallista, mutta onneksi rauhoittuu taas kun hetken on jalat ylhäällä.. Pidänkin nyt parin viikon kontrollia itsestäni hieman tehokkaammin, että on näyttää mustaa valkoisella lääkärille.

Kilpirauhanen voi arvoissa hyvin, tulehdus jyllää siellä edelleen. Sille ei kait voi tehdä mitään.. Laskin hieman lääkitystä kun sykkeet hyppeli lähempänä sataa. Nyt syketaso on n.70-80 ja se on ok itselle.


Kaikesta tällaisesta pienestä huolimatta mieli on hyvä ja juoksulenkkarit polttelee jaloissa! Sieltä jos jostain saan energiaa itseeni, tosin työpäivän jälkeen on pakko huilia hetki jos meinaa että saa itsestään enemmän irti lenkkipoluilla.

Niinhän sitä sanotaan että jokainen on itsensä herra (tai rouva.. tai neiti..) joten se mikä passaa toiselle ei välttämättä käy toiselle :) Mielenkiinnosta menen taas labralappusen kanssa tohtorille. Saa nähdä aikooko nyt tehdä jotain tuolle suolahormonille.. Se kun edelleen vain kohoaa lääkityksestä huolimatta. Toivon mukaan parin viikon päästä olen taas viisaampi ja voin aloittaa kesän odotuksen vielä terveempänä!

♥: Lina

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

On taas vaihteeksi venynyt tämä kirjoitus.. Piti jo aiemmin tosiaan rustailla ylös asioita, mutta sitten yks kaks huomaankin että muutama päivä meni taas. No, tässä nyt jälleen olen. Kuulumisien kanssa.

Kevät tuli ja sitä myötä juoksu sai jälleen uutta potkua. Talvijuoksu tai matolla juoksu kun ei vaan ole minun juttuni. Nyt saa taas nauttia kunnolla kun pääsee paljailla teillä juoksemaan. Suurin osa kävelyteistä tosin on vielä hiekoitushiekan peitossa, mutta eiköhän ne pian jo niitä ala lakaisemaan.


Todellinen fakta on myös se, että puolimaraton lähestyy päivä päivältä vaikka on sinne vielä toki matkaa. Minulla on nyt pt:n ohjelmoima juoksuohjelma, joka keskittyy tällä hetkellä nopeuden lisäämiseen. En ole vielä kunnolla päässyt ohjelman kimppuun, koska työt. Ja pakko ajoittaa 10km lenkit vapaapäiville, muuten ei tule mistään mitään.

Ja siitä tosiaan aasin siltaa pitkin tämän viikon erittäin mukavaan lenkkiin, jonka juoksin keskiviikkoaamuna hyvässä seurassa. Kun tiistaina ajelin kotikylästäni kotiin, niin iski aivan yllättäen kamala himo juosta. No, en silloin illalla enää lenkille lähtenyt vaan säästin kaikki voimani seuraavaan aamuun. Päätin jo edellisenä iltana, että nyt on aika ensimmäisen kerran rikkoa se maaginen kymppi. Se kun on aina aiemmin ollut niin lähellä, mutten sitä koskaan ole "saanut aikaiseksi" juosta. Ja nyt tuosta noin vaan sen tein, keskiviikkona. Tosin, ette arvaa kuinka kipeäksi tuosta juoksusta tulin!!! Painelin vielä iltavuoroon juoksun jälkeen ja illalla nukkumaan mennessä tiesi todellakin tehneensä jotain! Peittokin tuntui jalkoihin niin kipeältä että itku meinasi tulla! Sängyssä ei pystynyt kääntymään ellei käsillä itse nostanut jalkoja parempaan asentoon! Kamala tunne mutta toisaalta taas niin loistofiilis! Juuri tätä haluan lisää! Ja kunhan kroppa tottuu tähän juoksuun taas, niin siitä ne kivutkin lähtee. Pohkeissa vielä tuntuu melko mojovasti, tosin voi johtua osittain myös tuosta foamrollerista.. Sillä täytyy vielä vähän jalkoja muttuuttaa, niin jaksaa sunnuntaina lähteä intervallilenkille.


Huhtikuu.. No, se kuu tuo ainakin lisää juoksua meikäläisen elämään. Juoksu on nyt numero yksi ja kaikki muu meneminen suunnitellaan sen mukaan. Tässä kuussa menen myös lääkärille.. Labra-arvoissa on taas kaikenlaista pientä häikkää. Kirjoittelen siitä ja voinnistani varmasti viimeistään ensi viikolla kun minulla on pidemmät vapaat. Huhtikuun lopussa on myös kauan odotettu Petoshow, sinä viikonloppuna ei muuten sitten juosta minnekkään!

Hienoa säkkyrää tuli kun ei oikein tiennyt aina että mistä kautta pinkaisee! :D

Huhtikuun lopussa toivon mukaan olen myös nopeampi juoksija. Mielenkiintoista nähdä kehittyminen nyt kun aion tosissani treenata tätä juoksua. Niin, sitä puolimaratonia varten. Se muuten tuntuu välillä maailman typerimmältä idealta! Välillä taas mahasta kutkuttaa kun miettii tulevaa elokuuta. Kaikkea sitä!

Nyt tämä juoksijalikka painelee suihkun kautta petiin ja untenmaille. Raskas iltavuoro painaa kropassa mutta aamuvuoro odottaa. Ei auta itku markkinoilla..

♥: Lina

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Olen hengissä!

Hupsista vaan. Tulipa pidettyä pieni tauko bloggaamisesta. Ja itseasiassa ihan hyvää kyllä teki vaikken ennenkään mikään ahkerin ole ollut.

Koko alkuvuosi on mennyt hujauksessa ja vähän huonommin kuin olisin voinut kuvitella. Siis liikunnan ym saralla. Täällä kuitenkin ollaan. Viime viikot ovat menneet flunssassa. Ensin sairastin pienen taudin, kävin välissä juoksulenkillä ja sairastuin uudelleen vähän ärhäkkäämpään tautiin. Siinä kunnossa ei tehnyt todellakaan mieli tehdä yhtään mitään.

No more fludddsa mulle tänä vuonna enää, kiitos!


Ruokailujen kanssa on edelleen hieman ongelmaa. Opettelen syömään oikein ja kunnolla, jälleen kerran. Ongelmana meinaa välillä olla ruokahaluttomuus.. ja sen kautta sitten syömättömyys. Ja sillähän ei mitään tuloksia saa sellaisella rytmillä. No, ainakin tiedostan ongelmani ja nyt todellakin aion panostaa oikein syömiseen. Ja totta kai liikkumiseen.

Suurimmaksi osaksi liikkuminen on nyt tapahtunut ulkona. En ole päässyt salille sairastelujen takia, mutta sekin asia korjaantuu pian.

Eli täällä ollaan, kovasti edelleen töitä on tehtävänä monellakin saralla. Pahin painajainen on se puolikas maraton elokuussa. Tätä vauhtia jos aika menee niin se on ihan just kohta!!! Joten juoksutreenejä on nyt lisättävä. Tosin, viimeksi tänään juostessani älysin miten paljon nautin juoksemisesta!!! Vihdoinkin tiet ovat sulat niin tossu liikkuu aivan totaalisen eritavalla kuin talvijuoksussa. Että pois vaan lumet, minä tarvitsen tilaa juosta!

Tässä loppuun vielä muutama kuva viime ajoilta. Palataan taas, pian! Lupaan sen! :)


Olen juuri viettämässä talvilomaani. Alkuviikko vierähti Helsingissä. Siellä tuli ulkoiltua mm. Vuosaaressa.


Iltalenkkimaisemia Itä-Helsingistä.

Kevät <3


Tänä päivänä lenkki kulki erittäin hyvin! Siitä olen erittäin iloinen!

Tosi edustava kuva ;) mutta tässä esittelen tuota XXL-sports urheiluliikkeestä ostamaani juoksuvyötä! Tykkään! Kevyt ja huomaamaton mutta juomapullo on helppo nykäistä käteen!

♥: Lina

maanantai 8. helmikuuta 2016

Vuosi sitten

No huh. Erehdyin kattelemaan vanhoja kuvia.. Noin vuosi sitten tammikuussa aloittelin kuntosaliharrastusta. Silloin minulla ei toki ollut mitään tiettyä ohjelmaa.. Joten en tiedä oliko tuo nyt niin tavoitteellista treenaamista.. Mutta joo. Tämä kuva on tietojen mukaan otettu 14.2.2015.



Vertauskuvan voitte itse nähdä edellisistä postauksista. Lie noissa jotain tapahtunut..? Kaikki nuo päällä olevat vaatteet ja kengätkin on muuten myyty.. Muistaakseni nuo kaikki oli koko XL-XXL.

4.2.2015.

No joo, tikulla silimään sitä joka vanahoja muistelloo!
♥: Lina

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tehokas sunnuntai

Tiedättekö sen tunteen, mikä herkkupäivien jälkeen on? Ei, se ei ole makean himo. Perjantain herkuttelu sai taas meikäläisen kylläiseksi herkkujen suhteen.. Se tunne, joka varsinkin näin toisena päivänä herkuttelun jälkeen nykyisin on kaverina.. JÄÄTÄVÄ PÄÄNSÄRKY. Ja jano!! Yöllä ihmettelin, että miten suu on kuin saharan autiomaa. Lisäksi näin painajaista ja kun heräsin omaan huutoni, niin älysin että päätä alkaa särkemään. Nukahdin kuitenkin ihan normaalisti takaisin uneen ja painajainenkin jäi sille tielleen. Mutta piru tämä päänsärky. Koko päivän läsnä. Ensin ajattelin, etten ota särkylääkettä. Ite hankittua (vähän niinku krapula!) joten kärsitään tässä nyt sitten.. Mutta eihän siitä mitään tullut. Päivällä oli pakko ottaa särkylääkettä. Joka ei tosin missään vaiheessa ole vienyt kipua kokonaan pois.


Osa kivusta jäi ehdottomasti salille, ladytrimmiin skeä kehonhuoltoon. Mutta nyt taas kotona. Kummallisesti vaan jomottaa.. Ja saa vitutuskäyrän nousemaan. Siitäkin huolimatta miten hyvä fiilis tuli piiiiiitkästä aikaa salilla ja ladyllä ylipäätään! Ei oo kyllä kertaakaan tänä vuonna vielä lähteny treeni noin hyvin kuin tänään lähti! Sain irti todella paljon niin itsestäni kuin painoistakin! Salin jälkeen jatkoin ladytrimmiin, joka tällä kertaa oli myös tehokkaampi kuin normaalisti.. Koska älysin ottaa itselleni isommat painot! Jäin trimmin jälkeen vielä kehonhuoltoon ja venyttelyyn.. Ja nyt olo on todellakin niin tyhjä että oksat pois.


Mulla on muuten uudet kengät nykyisin! Kyllä on hyvät!


Onneksi kohta saan mahan täyteen ruokaa ja sitten taitaa aikapitkälti jo peti kutsua. Aamulla aamuvuoro ja koko ens viikko töitä lukuunottamatta lauantain ykkösvapaata. Joten.. Palataan!



♥: Lina

lauantai 6. helmikuuta 2016

Sokerinhuuruiset tunnelmat

Minä herkuttelen kerran kuussa (pt:n käskystä ja se kyllä on hyvä käsky se!). Tosin joulukuu meni hieman överiksi.. Ja se kaduttaa vieläkin. Siksi pistin itseni kokonaan herkkulakkoon tammikuun ajaksi. Ja kannatti. Ei tehnyt oikeastaan koko tammikuussa mieli mitään herkkuja, ellei paria pahaa päivää lasketa. Mutta pidin pintani ja olen ylpeä siitä.


 Eilen minulla oli kunnia vanhentua.. Ja se jos jokin on hyvä syy pistää hieman suut makiaksi. Eilen siis herkuttelin ja tankkailin. Ja tänä aamuna olen onnellinen että se on ohi taas kuukaudeksi.
Suosittelen muillekkin tätä kerran kuussa herkuttelua. Kun päivän syö kaikenlaista, niin illalla on jo niin valmis heittämään kaikki loput roskiin!


Oma päiväni alkoi aamuvuorolla. Hemmottelin kollegoita suklaakakulla. Söin itsekin pari palaa! Ja piru että oli hyvää. Töistä tullessa kävin kahvilassa ystävän kanssa, herkuttelin taas vähän lisää! Illalla seuranani oli sipsikulho, hieman lisää suklaata ja netflix. Että aika rankat bileet mulla! Loppuillasta olin niin poikki (se on tämä vanhuus..) että mentiin nukkumaan jo klo 23! Ja se on aikainen aika mulle, siis silloin kun seuraavana päivänä on vapaapäivä.

Tänä aamuna herätessäkin oli vielä niin täysi olo.. Makoilin rauhassa sängyssä ja suunnittelin päivääni. Aamupalan söin vasta 13.30!! Ja ah kuinka kroppa kaipaa oikeaa, puhdasta ruokaa. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavaa kuukautta hyvillä mielin.



Nyt tekee hieman mieli tanssia joten.. Palataan!

♥: Lina

torstai 4. helmikuuta 2016

Sosiaaliset mediat

Olen somen suurkuluttaja. Teitä lukijoita ei ole paljon, mutta ajattelin kuitenkin muistuttaa tässä sosiaalisista medioista joissa olen aktiivinen. :)


Snapchatissa en ole ihan niin aktiivinen kuin Instagramissa. Mutta etenkin vapaapäivinä snäppejä tulee niin arjesta kuin ihan turhan päiväisistä asioista. Instagramiin tulee kuvia lähes päivittäin, ihan normi arjesta mutta ajoittain myös salilta. Nykyään "en jaksa" räpsiä klassisia treenikuvia salilta joten sillä saralla nyt ei kamalasti kuvia tule.

Olisi mukava tietää teidän lukijoidenkin sosiaaliset mediat? Käytättekö jotain erityisen ahkerasti?

♥: Lina

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Minä 2.0

Kuuntelin tässä hiljattain radiota, The Voicea (joka muuten on lempikanavani). Kanavalla on menossa jonkinsortin kampanja/kilpailu, aiheella Minä 2.0. En ole perehtynyt tähän kyseiseen kampanjaan/kilpailuun sen enemmän, mutta tuo otsikko minua jäi mietityttämään.

(kirjoitus ei liity radio kanavaan milläänlailla.. sain vain inspiraation nimenomaan tuosta otsikosta).

Omassa elämässäni, juuri nyt, minä olen se "minä 2.0". Se ensimmäinen painos meikäläisestä ei ollut sellainen, jonka kanssa minulla olisi ollut hyvää elää. Tämä uusi minä on se oikea minä. Tämä uusi minä on se, jollainen minun pitääkin olla. Tämä uusi minä ymmärtää monia asioita niin paljon paremmin, voi niin paljon paremmin ja osaa arvostaa asioita paljon paremmin. Minä 2.0 on hyvin paljon erilainen kuin se 1.0.


Minä 2.0. Olen muuttunut paljon viime vuoden aikana. Olen kuullut sen muiden sanomana, mutta pikkuhiljaa olen myös ymmärtänyt itsekin asiasta enemmän. Katselin tässä taannoin vanhoja kuvia itsestäni ja tulin niistä surullisiksi. Miten sokea olen ollut! Miten olen voinut nauttia elämästä sellaisena? Minusta lihavana tai isokokoisena voi nauttia elämästä ihan yhtä paljon kuin laihana. Ei tarvitse olla laiha ollakseen kaunis. Ei tarvitse olla laiha omatakseen hyvän itsetunnon. Ihailen isoja ihmisiä, heitä jolla itsetunto on kohdillaan. Silloin kuin itse olin iso, minulla ei ollut hyvä olla. Eikä minulla myöskään ollut hyvä itsetunto. Lisäksi terveys alkoi reistailla. Siksi minä en halunnut olla iso. Minulle usein kerrottiin, että koolla ei todellakaan ole väliä. Mutta myös läheiseni alkoivat huolestua terveydestä. Ja onneksi älysin sen vihdoin itsekin, ennen kuin oli liian myöhäistä.


Jokainen meistä tekee omat päätöksensä. Jokainen on oikeasti hyvä sellaisena kuin on. Minä olen hyvä nyt. Koska nyt minulla on hyvä itsetunto. Olen kaunis. Ja sopiva. Toki vatsani vielä roikkuu ja takapuoli on mielestäni liian iso, mutta voiko kukaan koskaan olla täydellinen? En ole käynyt puntarilla aikoihin. Ja aion vältellä sitä jatkossakin. Olen älynnyt, että se kaikki hyvinvointi ja hyvä olo tulee peiliin katsomisesta. Se on se totuus. Ei sillä puntarin numeroparilla ole oikeasti mitään merkitystä, itselleni siis enää. Ihan sama mitä se näyttää, koska peili on se joka kertoo minun voivan hyvin. Ja näyttävän hyvältä. Ja kun M-koon paita sujahtaa päälle ja L-koon housut alkaa löpsöttää, niin tiedän olevani oikealla reitillä. Ja se riittää minulle. (En toki silti tarkoita, ettenkö yhtä aio työskennellä kroppani parissa..)



Minä olen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Juurikin tästä uudesta itsestäni. Tällainen minun pitääkin olla!
♥: Minä 2.0

Ps. Postauksen kuvat ovat jo instassa nähtyjä. Täytyisi hieman ryhdistäytyä ja ottaa vähän uudempia ;)

maanantai 25. tammikuuta 2016

Alkujärkytyksestä toivuttu.

Tuo eilinen päätös osallistua puolimaratoniin oli oikeasti hieman järkyttävä. Mutta nyt siitä on toivuttu! Itseasiassa odotan innolla kyseistä tapahtumaa! Tulee olemaan varmasti mahtava fiilis, kun joskus sen maaliviivan sitten ylittää! Samalla siinä ylittää itsensä monessakin mielessä.


Juoksutaustaahan minulla ei ole kovin pitkältä ajalta. Oikeastaan alle vuosi. Pisin matka mitä tähän asti olen juossut, on ollut vähän yli 8km. Kymppiä en siis ole rikkonut, mutta uskon sen rikkoutuvan lähitulevaisuudessa. Lisäksi olen hidas. Se tyyli millä etenen, sitä ei voi sanoa juoksuksi. Enemmänhän se on sellaista hölkkää. Lähes kävelyvauhtia. Että sillä sarallakin on kyllä valtavasti tekemistä että kyseisen matkan pääsisi edes suht järkevään aikaan juoksemaan. Tavoite voisi olla ehkä 2 ja ½ tuntia? Että alle sen, eli missään nimessä yli? No, en tiedä. Onhan tässä aikaa kasvattaa kuntoa ja kestävyyttä ja nopeuttakin! 

Innolla jo odotan kevättä, että pääsee kunnolla kevyemmissä vermeissä juoksemaan. Tuo talvijuoksu ei ole minun juttu.. Lisäksi odotan sitä innolla siksi, että viime vuonna karistin ne tiukimmat kilot juurikin juoksulla. Ja vielä kun on töitä tehtävänä kilojenkin suhteen, niin juoksemaan olisi päästävä. 

Tämä postaus nyt oli tällainen pikapostaus, pelkkää ajatusten suoltamista valkoiselle taustalle.. Reidet huutaa hoosiannaa, lantiostakin on löytynyt juoksun myötä jälleen uusia lihaksia. Oikeassa jalassa pientä vaivaa ym mukavaa.. No tämähän kuuluu tähän urheilevan ihmisen elämään.. Siksi tämän viikon lepopäivä olikin tänään :)

♥: Lina

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Yllytyshullu?

En oikeasti tiedä mitä tänään illalla tapahtui... Mutta lopputulos on hieman huolestuttava. Kaikkihan alkoi ensinnäkin puhelusta, jossa kuulin parin perheenjäsenen osallistuvan kyseiseen tapahtumaan. Minähän toki että mukana ollaan! Ilmoitin kuuliaana personal trainerilleni, että katoppas mihin aion osallistua. Hän sitten ääniviestillä kyseli että meinasinko ihan kokonaista vai puolikasta... Johon vastasin suurin piirtein näin:


Kuvasta nyt ei kuule noita pt:n höpinöitä, mutta hommahan meni jotakuinkin niin että pt kysyi tosiaan aionko juosta kokonaisen vai puolikkaan maratonin. Johon minä reippaana vastasin että eikun 10km!! (Ei todellakaan käyny tuo puolikas, saatika kokonainen edes mielessä). Vastausviesti kuului tietenkin, että minä ..kuulema.. pystyisin juoksemaan sen puolikkaankin. Siinä vaiheessa tunsin ensin epäuskoa, kunnes noin kolmen sekunnin päästä älysin että "TOTTA KAI! Jos vaan ei tarvi yksin juosta!" Että jos pt lähtee kaveriksi juoksemaan niin totta hitossa selviän yhdestä puolimaratonista noin vaan!!! Ja tässä ollaan. Ilmottautuminen on tehty ja nyt odotan innolla lisäohjeita kuinka alkaa treemaan kyseistä koitosta varten... Tosiasiassa olen hieman kauhuissani.. Toisaalta on mukava että on joku oikea tavoite siellä jossain! Koska juuri tänään juostessa tuntui siltä että "tylsäääää.." mutta nyt todellakin sain uutta potkua! Pientä vahingon iloa tästä molemmin puolisesta haastamisesta tunnen, koska pt ei ole itsekkään 10km enempää juossut.. joten töitä kait tässä molemmat tehdään koko kevät että hommasta selvitään?? Tosin.. tuolle tielle on moni jäänyt että sinänsä ei ensimmäisiä oltais..? Mutta.. Tavoitehan on totta kai selvitä maaliin!!! :D Ei ajalla väliä kunhan hengissä selvitään!

Eli tosiaan. Olen menossa puolimaratonille elokuun lopussa entiseen kotipitäjääni. Suomussalmella järjestetään Raatteen Maraton, josta lisätietoa tässä linkissä. Että eikun vaan innolla muutkin nyt osallistumaan ja itseään haastamaan. Jos ja kun itse tästä selviän, niin olen todellakin ylpeä. Edelleen kun vertaa siihen lähtökohtaan mitä olin vielä vuosi sitten..

Tämän aamun hölkän jälkeiset tunnelmat.

Nyt jatkan tätä rentoa sunnuntai-iltaani lihastuskien parissa. Oli meinaan ihan reippaat pari päivää ja vielä huominenkin on vapaata, sekin kuluu liikunnan parissa! ;) Eilen ja tänään kävin pienet juoksulenkit tekemässä - herättelemässä nukkuvaa kroppaa. Kovin on vielä työlästä tuo juokseminen ja siitä huolimatta että vähensin tänään vaatetta niin vieläkin sitä oli liikaa. Tänään kävin myös LadyTrimmissä, joka otti taas kyllä vähän jokapaikkaan.. Sen jälkeen jäin vielä venyttelemään kehonhuoltoon. Tuo teki kyllä oikein hyvää - jäi oikein raukea ja rauhallinen olo itselle.


Väriä elämään!

Tästä maratonjutusta kuulette taatusti pian lisää! :) Palataan!

♥: Lina

perjantai 15. tammikuuta 2016

Ongelma

Koska aiempikin kirjoitus koski jollainlailla ruokaa, niin jatketaan kyseisen aiheen parissa.
Minulla on nimittäin ongelma. Ruoan kanssa. Ongelma on se, että syön aivan liian vähän päivisin.



Syön liian vähän siitäkin huolimatta että minulla on paperilla erittäin tarkkaan kaikki se, mitä syön ja milloin syön. Siitä huolimatta huomaan iltaisin, että muutamia aterioita puuttuu. Ja usein olen jo niin väsynyt että painelen vaan pehkuihin ajatellen samalla että "huomenna petraan ja syön kaikki päivän ateriat".

Tämä ärsyttää minua! Koska tiedostan ongelman, enkä silti tee asialle mitään! Mutta kun ei ole nälkä. Tämä on väärä tapa pudottaa painoa.. Argh! Ehkä tämän kirjoituksen jälkeen tulee se petraus, huomisesta lähtien kaikki päivän ateriat aivan kuten kuuluukin?



Tällä hetkellä ongelmana on se, että nälkää ei kovin ole. Tai on silloin kun on treenannut.. Mutta usein esim. työpäivä menee niin että syön aamulla puoli kuuden aikaan leivän (sen päivän ainoan). Seuraava ateria on töissä tauolla klo 10-11 välillä jossain vaiheessa. Tämä on yleensä jokin kevyt keitto tai puuro. Seuraava ateria on yleensä kotona päivällinen ja illalla iltapala. Ja NAPS, huomaan että sekä aamupalarahka että välipala jäi välistä. Ja nämä haluan takaisin! Koska oikein syömällä ja oikein liikkumalla oikeasti laihtuu. Ja kun pudotettavaa vielä on,  niin skarpattavakin olisi.



Hmm.. Nytkin klo on jo 21:35. Nälkää ei tunnu vaikka söin päivällisen klo 16 aikoihin. Aion toki syödä iltapalan vielä, mutta se pieni nälkä auttaisi edes muistamaan että syödä täytyy..

No, nyt kun olen tämän julkisesti kirjoittanut niin toivon mukaan parannan tapani ja alan syömään oikein! Yleensä ääneen sanominen on auttanut itseä ongelmissa, oli ne sitten suuria tai pieniä. Ehkä nytkin tästä kirjoituksesta on apua.

♥: Lina


pst.. kuvat ovat googlesta.

maanantai 4. tammikuuta 2016

"No eikait se nyt haittaa jos yhden ottaa.."

Kaverini Kirsi kirjoitti hiljattain blogissaan asiasta, joka koskettaa myös itseäni. Niinpä ajattelin puhua itsekin asiasta täällä. Muistaakseni (en jaksa selata..) oon kirjoittanut aiheesta ennenkin tässä blogissa. Ja juu, aiheena ruoka. Tai ruokavalio.

Kirsi kertoi blogissaan kohdanneen usein kysymykseen "Ootsä taas jollain dietillä vai voitko syödä oikeeta ruokaa?". Kun luin tuon lauseen illalla, niin hymähdin. Voi hyvänen aika ihmisiä..

Itse en ole oikeastaan kohdannut tuota "Ootsä taas jollain dietillä?" kysymykseen, mutta olen saanut kyllä kuulla useamminkin että "mikset syö oikeata ruokaa?". Tai että "on se tuoki ku pittää ruualla leikkiä". Ja liuta muitakin mukavia lausahduksia jotka olen sivuuttanut ja antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Itselläni on tällä hetkellä tiukka ruokavalio. Puhun usein pudotusvaiheen dietistä tai pudotusvaiheen ruokavaliosta. Dietti sana on oikeastaan aika tyhmä, omasta mielestäni, koska se yhdistetään usein muutaman viikon mittaisiin pussikeittovesikuppikahvikonjakkidietteihin, joilla ei saa muuta kuin muutaman kilon tuplana takaisin. Joten puhun yleensä siis ruokavaliosta ja elämäntapamuutoksesta. Ruokavalioni on tämän projektin aikana muuttunut muutaman kerran. Kyllästymisiäkin on tullut, tottakai! En se kone ole minäkään! Mutta siihen hätään minulla on loistava personal trainer, joka antaa uusia vinkkejä kun kana ja pasta tulee korvista ulos. En ole kovin innokkaasti muille ruokavaliostani sen tarkemmin selostanut, koska olen maksanut siitä ja se on minun. Henkilökohtaisesti.

No niin, takaisin tarkemmin aiheeseen.. Mikä oikeus muilla on arvostella sitä mitä sinä syöt? Olisiko oikein, että minäkin kommentoisin kaverin rasvaa tihkuvaa lautasta? "Mikset syö oikeaa ruokaa?" "Miksi täytät itsesi tuolla mätöllä?". Ei minua kiinnosta mitä muiden lautasilla on. Minua kiinnostaa vain mitä minä itse syön, millä saan tuloksia ja millä voin hyvin.

Nykyisin kun kuulen kommentteja, ne ovat lähinnä herkkujen tyrkyttämistä. "No eikait se haittaa jos yhden ottaa?" Tai "Ei muutama lihota.." Ja niin edelleen. Ei tietenkään, vastaisin noihinkin. Mutta koska on periaate, niin periaatteesta pidetään kiinni.



Tähän aiheeseen muuten liittyykin hyvin, että haastan itseni ja olen nyt ainakin tammikuun kokonaan herkutta (ei tosin kovin vaikeaa ole koska aiemminkin herkuttelin vain kerran kuussa JOS joulua ei lasketa..) ja jos helepolla männöö ni ollaan helmikuuki herkutta! Mutta joo.. nyt tämä mimmi lähtee paistelemaan munakasta. Jättinälkä on näin zumban jälkeen!

♥: Lina

PS:LadyLinellä (iisalmessa) on keskiviikkona Superloppiainen. Nyt jos koskaan kannattaa todellakin tulla piipahtamaan ja tutustumaan! Tässäpä keskiviikon ohjelmaa lyhykäisyydessään. 

10:00 Zumba 45'
10:55 Piloxing 55'
12:00 BODYBALANCE 60'

Ja tämän lisäksi.. 

12 kk määräaikaiseen sopimukseen aloitusmaksu + tammikuu + helmikuu 0€ (sopimuskausi alkaa 1.2.2016) (49€/kk)

Toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen aloitusmaksu 0€, tammikuu 20€ (minimi voimassaoloaika 2 kk) (39€/59€/kk)



lauantai 2. tammikuuta 2016

Takaisin raiteella.

Tuskaisena ja kivuliaana.

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai no, ei itselläni olen uudemmat kuin ennenkään. Tiukemmat kyllä. Koko joulukuu oli sellaista suvantovaihetta että ihan ärsyttää ja harmittaa. Mutta mitäpä tuota menneitä muistelemaan. Nyt painetaan täysillä niin kauan ku voimat riittää ja tuntuu hyvältä. Olen nyt piiitkästä aikaa harrastanut useampana päivänä jos jonkinmoista liikuntaa. Ja kyllä kuulkaa on kroppa sen oloinenkin.

Torstain maximi-sarjan jälkeen olo oli todellakin kuin jyrän alle jääneellä. Tiistain Shape&Go pisti lihakset hereille, keskiviikon sali rääkkäsi niitä lisää. Torstai oli huippu. Monessakin mielessä. Koko torstai-illan olin jo kipeä, hyvällä tavalla. Eilinen kipu oli vielä ihan "kivaa". Jos tiedätte mitä tarkoitan..



Tämän aamun päänsärky (ei liity urheiluun siis) antoi jo viitteitä siitä, että tämä päivä voi olla hankala. Lihaksiin koski yhä, mutten jaksanut välittää koska päänsärky vei ajatukset. Lähdin reippaana töihin ja töissä oli jopa ihan hauskaa (!!!). Toki motivaatiota auttaa aina ajatus lyhyestä päivästä. Tunsin jo lounasta jakaessa että päänsärky hiipii takaisin ja käsissä kipu muuttaa muotoaan. No, enhän minä sen antanut työntekoani häiritä.

Jotenkin nyt kun olen kotona niin olo on enemmän kuin jyrän alle jääneellä. Joku pyöritti minua ehkä jonkinsortin betonipyörityshäkkyrässä? U know. Just ja just jaksan kirjoittaa tätä kirjoitusta koneella. Hauikset ovat eniten liekeissä. Pahalla tavalla. Sellaisella mikä tuottaa tuskaa koko ajan. Särkyä ja kipua ja se saa myös mielen ärtymään. Samaan aikaan kun tiedostan nämä tunteen, niin tiedän että tämä on ohimenevää ja jo huomenaamuna naurattaa. Joten.. Ei kipua - ei hyötyä?



Nyt lähden tekemään kotihommia, niitäkin kun on tehtävä vaikkei todellakaan aina huvittaisi. Tosin näillä rimpuloilla ei paljon astioita koneesta nostella. On nimittäin sen verran suuri riski että Iittalat saa kyytiä.. Voimat ovat kadonneet, kiitos hauisten. Kyllä luulis näillä kivuilla lihas kasvavan kohinalla?

Ps. Tilasin netistä talvijuoksuhousut. Niistä tulossa pian lisää, kunhan joskus saapunevat käyttöön.

♥: Lina