Kohta tohtorille

Hetken siinä taas kesti että sain aikaiseksi varata lääkärilleni ajan.. Tosin sitten kun topakoiduin ja soitin, niin herra tohtori ei ollut ilmoittanut Iisalmeen aikojaan! Että sekin osittain syy siihen että näin myöhään keväälle meni tämä kontrolli. Tosin loppuvuodesta en ollut huolissaan kontrollin myöhästymisestä, koska vointi oli kerrassaan niin mukava ja hyvä!

Alkuvuonna on ollut taas vaihteeksi kaikenlaista.. Väsymys on yrittänyt ottaa vallan. Työpäivien jälkeen on pakko nukkua 1½h että kykenee mihinkään. Yöunta riittää päiväunista huolimatta (syksyllä jos erehtyi päiväunet nukkumaan niin yöunet menivät). Tämä yöunien riittävyys on nimenomaan itselleni yksi voinnin mittareista. Unenlaatu on ollut pitkään jo syvää. Ei juurikaan tarvitse kun asettua kyljelleen, niin uni on jo vienyt meikäläisestä voiton. Seuraavan kerran herään sitten herätyskelloon, yöunia kertyy parhaimmillaan 10-11h mutta vähemmälläkin pärjää jos tietää että iltapäivällä saa pienet unet ottaa.. En anna väsymyksen ottaa itsessäni koskaan enää sellaista valtaa mitä se joskus on ollut. Minä taistelen!

Muutamia muitakin pieniä oireita on ollut. Verensokerin ja verenpaineen kanssa on ollut häikkää. Töissäkin menetin hetkeksi oikeasta silmästä näköni kun sokerit laskivat alas samalla verenpaineen pompatessa ylös. Onneksi tuo heikotuskohtaus meni ohi nopeasti, koska se oli pelottava! Toki olin juuri sairastanut flunssan että saattoihan se liittyä jotenkin siihenkin.. Tosin sokereiden kanssa on ollut muutenkin hieman ongelmia. Huomaan olossani heti kun sokerit on suurin piirtein alle 4.5. Vaikka ovatkin viitteissä niin silti alkaa päässä tuntua. Minulla ei siis ole diabetestä mutta syön lääkettä prediabetekseen. Ruokailua ennen sokerit ovat usein olleet 4.7-4.9 eli erittäin hyvät :) Ruoan jälkeen ne pomppaa 5.9-6.2 joten se hieman ärsyttää.. No, tätäkin varten on lääkäri joka saa tuumailla puolestani mitä tehdään..

Verenpaineet humahtaa ajoittain liian alas. Sängystä tai tuolilta pitää nousta rauhallisesti tai muuten alkaa maailma pyöriä. Saunassa jos erehtyy liian kauan olemaan niin pois on pitänyt tulla melkein kontaten ja parannella hetki jalat kohti kattoa. Välillä "humajaa" päässä ja silloin arvot ovat olleet kummallisia kun yläpaine on reilusti alhainen mutta alapaine koholla! Kummallista, mutta onneksi rauhoittuu taas kun hetken on jalat ylhäällä.. Pidänkin nyt parin viikon kontrollia itsestäni hieman tehokkaammin, että on näyttää mustaa valkoisella lääkärille.

Kilpirauhanen voi arvoissa hyvin, tulehdus jyllää siellä edelleen. Sille ei kait voi tehdä mitään.. Laskin hieman lääkitystä kun sykkeet hyppeli lähempänä sataa. Nyt syketaso on n.70-80 ja se on ok itselle.

Kaikesta tällaisesta pienestä huolimatta mieli on hyvä ja juoksulenkkarit polttelee jaloissa! Sieltä jos jostain saan energiaa itseeni, tosin työpäivän jälkeen on pakko huilia hetki jos meinaa että saa itsestään enemmän irti lenkkipoluilla.

Niinhän sitä sanotaan että jokainen on itsensä herra (tai rouva.. tai neiti..) joten se mikä passaa toiselle ei välttämättä käy toiselle :) Mielenkiinnosta menen taas labralappusen kanssa tohtorille. Saa nähdä aikooko nyt tehdä jotain tuolle suolahormonille.. Se kun edelleen vain kohoaa lääkityksestä huolimatta. Toivon mukaan parin viikon päästä olen taas viisaampi ja voin aloittaa kesän odotuksen vielä terveempänä!

♥: Lina

Kuulumisia

On taas vaihteeksi venynyt tämä kirjoitus.. Piti jo aiemmin tosiaan rustailla ylös asioita, mutta sitten yks kaks huomaankin että muutama päivä meni taas. No, tässä nyt jälleen olen. Kuulumisien kanssa.

Kevät tuli ja sitä myötä juoksu sai jälleen uutta potkua. Talvijuoksu tai matolla juoksu kun ei vaan ole minun juttuni. Nyt saa taas nauttia kunnolla kun pääsee paljailla teillä juoksemaan. Suurin osa kävelyteistä tosin on vielä hiekoitushiekan peitossa, mutta eiköhän ne pian jo niitä ala lakaisemaan.

Todellinen fakta on myös se, että puolimaraton lähestyy päivä päivältä vaikka on sinne vielä toki matkaa. Minulla on nyt pt:n ohjelmoima juoksuohjelma, joka keskittyy tällä hetkellä nopeuden lisäämiseen. En ole vielä kunnolla päässyt ohjelman kimppuun, koska työt. Ja pakko ajoittaa 10km lenkit vapaapäiville, muuten ei tule mistään mitään.

Ja siitä tosiaan aasin siltaa pitkin tämän viikon erittäin mukavaan lenkkiin, jonka juoksin keskiviikkoaamuna hyvässä seurassa. Kun tiistaina ajelin kotikylästäni kotiin, niin iski aivan yllättäen kamala himo juosta. No, en silloin illalla enää lenkille lähtenyt vaan säästin kaikki voimani seuraavaan aamuun. Päätin jo edellisenä iltana, että nyt on aika ensimmäisen kerran rikkoa se maaginen kymppi. Se kun on aina aiemmin ollut niin lähellä, mutten sitä koskaan ole "saanut aikaiseksi" juosta. Ja nyt tuosta noin vaan sen tein, keskiviikkona. Tosin, ette arvaa kuinka kipeäksi tuosta juoksusta tulin!!! Painelin vielä iltavuoroon juoksun jälkeen ja illalla nukkumaan mennessä tiesi todellakin tehneensä jotain! Peittokin tuntui jalkoihin niin kipeältä että itku meinasi tulla! Sängyssä ei pystynyt kääntymään ellei käsillä itse nostanut jalkoja parempaan asentoon! Kamala tunne mutta toisaalta taas niin loistofiilis! Juuri tätä haluan lisää! Ja kunhan kroppa tottuu tähän juoksuun taas, niin siitä ne kivutkin lähtee. Pohkeissa vielä tuntuu melko mojovasti, tosin voi johtua osittain myös tuosta foamrollerista.. Sillä täytyy vielä vähän jalkoja muttuuttaa, niin jaksaa sunnuntaina lähteä intervallilenkille.

Huhtikuu.. No, se kuu tuo ainakin lisää juoksua meikäläisen elämään. Juoksu on nyt numero yksi ja kaikki muu meneminen suunnitellaan sen mukaan. Tässä kuussa menen myös lääkärille.. Labra-arvoissa on taas kaikenlaista pientä häikkää. Kirjoittelen siitä ja voinnistani varmasti viimeistään ensi viikolla kun minulla on pidemmät vapaat. Huhtikuun lopussa on myös kauan odotettu Petoshow, sinä viikonloppuna ei muuten sitten juosta minnekkään!

Hienoa säkkyrää tuli kun ei oikein tiennyt aina että mistä kautta pinkaisee! :D

Huhtikuun lopussa toivon mukaan olen myös nopeampi juoksija. Mielenkiintoista nähdä kehittyminen nyt kun aion tosissani treenata tätä juoksua. Niin, sitä puolimaratonia varten. Se muuten tuntuu välillä maailman typerimmältä idealta! Välillä taas mahasta kutkuttaa kun miettii tulevaa elokuuta. Kaikkea sitä!

Nyt tämä juoksijalikka painelee suihkun kautta petiin ja untenmaille. Raskas iltavuoro painaa kropassa mutta aamuvuoro odottaa. Ei auta itku markkinoilla..

♥: Lina