maanantai 25. tammikuuta 2016

Alkujärkytyksestä toivuttu.

Tuo eilinen päätös osallistua puolimaratoniin oli oikeasti hieman järkyttävä. Mutta nyt siitä on toivuttu! Itseasiassa odotan innolla kyseistä tapahtumaa! Tulee olemaan varmasti mahtava fiilis, kun joskus sen maaliviivan sitten ylittää! Samalla siinä ylittää itsensä monessakin mielessä.


Juoksutaustaahan minulla ei ole kovin pitkältä ajalta. Oikeastaan alle vuosi. Pisin matka mitä tähän asti olen juossut, on ollut vähän yli 8km. Kymppiä en siis ole rikkonut, mutta uskon sen rikkoutuvan lähitulevaisuudessa. Lisäksi olen hidas. Se tyyli millä etenen, sitä ei voi sanoa juoksuksi. Enemmänhän se on sellaista hölkkää. Lähes kävelyvauhtia. Että sillä sarallakin on kyllä valtavasti tekemistä että kyseisen matkan pääsisi edes suht järkevään aikaan juoksemaan. Tavoite voisi olla ehkä 2 ja ½ tuntia? Että alle sen, eli missään nimessä yli? No, en tiedä. Onhan tässä aikaa kasvattaa kuntoa ja kestävyyttä ja nopeuttakin! 

Innolla jo odotan kevättä, että pääsee kunnolla kevyemmissä vermeissä juoksemaan. Tuo talvijuoksu ei ole minun juttu.. Lisäksi odotan sitä innolla siksi, että viime vuonna karistin ne tiukimmat kilot juurikin juoksulla. Ja vielä kun on töitä tehtävänä kilojenkin suhteen, niin juoksemaan olisi päästävä. 

Tämä postaus nyt oli tällainen pikapostaus, pelkkää ajatusten suoltamista valkoiselle taustalle.. Reidet huutaa hoosiannaa, lantiostakin on löytynyt juoksun myötä jälleen uusia lihaksia. Oikeassa jalassa pientä vaivaa ym mukavaa.. No tämähän kuuluu tähän urheilevan ihmisen elämään.. Siksi tämän viikon lepopäivä olikin tänään :)

♥: Lina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti