Yllytyshullu?

En oikeasti tiedä mitä tänään illalla tapahtui... Mutta lopputulos on hieman huolestuttava. Kaikkihan alkoi ensinnäkin puhelusta, jossa kuulin parin perheenjäsenen osallistuvan kyseiseen tapahtumaan. Minähän toki että mukana ollaan! Ilmoitin kuuliaana personal trainerilleni, että katoppas mihin aion osallistua. Hän sitten ääniviestillä kyseli että meinasinko ihan kokonaista vai puolikasta... Johon vastasin suurin piirtein näin:

Kuvasta nyt ei kuule noita pt:n höpinöitä, mutta hommahan meni jotakuinkin niin että pt kysyi tosiaan aionko juosta kokonaisen vai puolikkaan maratonin. Johon minä reippaana vastasin että eikun 10km!! (Ei todellakaan käyny tuo puolikas, saatika kokonainen edes mielessä). Vastausviesti kuului tietenkin, että minä ..kuulema.. pystyisin juoksemaan sen puolikkaankin. Siinä vaiheessa tunsin ensin epäuskoa, kunnes noin kolmen sekunnin päästä älysin että "TOTTA KAI! Jos vaan ei tarvi yksin juosta!" Että jos pt lähtee kaveriksi juoksemaan niin totta hitossa selviän yhdestä puolimaratonista noin vaan!!! Ja tässä ollaan. Ilmottautuminen on tehty ja nyt odotan innolla lisäohjeita kuinka alkaa treemaan kyseistä koitosta varten... Tosiasiassa olen hieman kauhuissani.. Toisaalta on mukava että on joku oikea tavoite siellä jossain! Koska juuri tänään juostessa tuntui siltä että "tylsäääää.." mutta nyt todellakin sain uutta potkua! Pientä vahingon iloa tästä molemmin puolisesta haastamisesta tunnen, koska pt ei ole itsekkään 10km enempää juossut.. joten töitä kait tässä molemmat tehdään koko kevät että hommasta selvitään?? Tosin.. tuolle tielle on moni jäänyt että sinänsä ei ensimmäisiä oltais..? Mutta.. Tavoitehan on totta kai selvitä maaliin!!! :D Ei ajalla väliä kunhan hengissä selvitään!

Eli tosiaan. Olen menossa puolimaratonille elokuun lopussa entiseen kotipitäjääni. Suomussalmella järjestetään Raatteen Maraton, josta lisätietoa tässä linkissä. Että eikun vaan innolla muutkin nyt osallistumaan ja itseään haastamaan. Jos ja kun itse tästä selviän, niin olen todellakin ylpeä. Edelleen kun vertaa siihen lähtökohtaan mitä olin vielä vuosi sitten..

Tämän aamun hölkän jälkeiset tunnelmat.

Nyt jatkan tätä rentoa sunnuntai-iltaani lihastuskien parissa. Oli meinaan ihan reippaat pari päivää ja vielä huominenkin on vapaata, sekin kuluu liikunnan parissa! ;) Eilen ja tänään kävin pienet juoksulenkit tekemässä - herättelemässä nukkuvaa kroppaa. Kovin on vielä työlästä tuo juokseminen ja siitä huolimatta että vähensin tänään vaatetta niin vieläkin sitä oli liikaa. Tänään kävin myös LadyTrimmissä, joka otti taas kyllä vähän jokapaikkaan.. Sen jälkeen jäin vielä venyttelemään kehonhuoltoon. Tuo teki kyllä oikein hyvää - jäi oikein raukea ja rauhallinen olo itselle.

Väriä elämään!

Tästä maratonjutusta kuulette taatusti pian lisää! :) Palataan!

♥: Lina