Varusteurheilua osa 2.

Kengät. Jos sinulla ei ole hyviä kenkiä, urheilusta ei taatusti tule "mitään". Tai voi tulla mutta ehkä kipeillä jaloilla? Itse olen pienijalkainen, täysin päinvastainen kuin lättäjalka. Omaan myös pitkät varpaat! Olen kärsinyt myös monenlaisista jalkavaivoista, viimeisimpänä plantaarifaskiitti. Ongelmat ovat vihdoin poistuneet, mutta olen aika herkkänä jalkakipujen suhteen. 

No, asiaan.. Ostin jo viime keväänä amerikassa käydessäni itselleni salikengät, koska jo silloin minulla oli ajatus että "sitten kun..". Ja hyvä niin! Siellä nimittäin on niin paljon halvempaa!  Salinkenkäni ovat Niken Max Run Lite 4-merkkiset. Nämä on varmaan tarkoitettu ihan ulkokäyttöön, mutta itse käytän näitä vain salilla. Ja on hyvät. Ja kevyet. Näiden kanssa ei ollut edes "sisäänajo"-ongelmaa. Istuivat heti jalkaan eikä mistään hiertänyt. Hintaa näillä muistaakseni oli 39 dollaria. Olivat alennuksessa, alkuperäinen hinta taisi olla 79 dollaria.

Niken kengät vasemmalla.

Oikeanpuoleiset kengät ovat muutaman kuukauden vanhat. Ostin ne prismasta lenkkejä ajatellen. En uskaltanut panostaa kovin kalliisiin (vielä). Ja toisaalta, nämäkin ovat kyllä hyvät vaikka lähtivät alle viidelläkympillä. Merkki on Hummel. Kenkä on kevyt kävellä. Pieniä ongelmia meinasi olla oikean jalan kanssa. Kantapää hiersi aluksi, mutta eräänä ihanana maanantaina kun unohdin työavaimet kotiin enkä päässyt pukukopille, niin kävelin työpäivän (8h) näillä kengillä ja jopa muokkautuivat jalkaan. Nyt siis ongelmia ei ole ja näillä on hyvä myös hölkätä. 

Salikengässä, vasemmassa minulla on tuollinen sydän kiinni nauhoissa. Sydämessä lukee Little Sister. Isosiskoillani on omansa omissa kengissään. Vaikka olemme toisella puolella maapalloa niin urheillessa voimme olla yhdessä, ajatuksissa ainakin ♥!

Ajattelin kyllä, että talveksi pitää hommata sitten sellaiset talvilenkkarit. Mutta sinnehän on vielä aikaa mahottoman paljon! Eikö..? Kyllä tämä kesä näillä kengillä mennään.

Nyt minä lähden valmistautumaan yövuoroon ja otan jälleen pitkät päiväunet. Palataan!

♥: Lina

Minä ennen ja nyt.

On niin hyvä kirjoitusinto päällä joten ajattelin heti putkeen kirjoittaa uuden postaukseen. Olen ajatellut tehdä tämän jo joku aikaa sitten, mutten ole halunnut katsella kuvia entisestä minästäni. Nyt oli sen aika... Huh, ihan huono olo tuli kun katselin kuvia viime kevään amerikan reissulta. Harmittaa myös että olen niissä sen näköinen kun olen. Täytyy päästä pikaisesti takaisin jenkkilään, että voi ottaa päivitetyt kuvat ;)

Toukokuu 2014. Painoin 103kg.

Disneylandissakin melko muhkeana.. Kärsin myös nivelvaivoista tuohon aikaan.

Entinen minä: ( En voi unohtaa kilpirauhasen merkitystä)

- Nukkui 14h yöunia ja päivisin vielä 2h päiväunet.

- Ei saanut mitään aikaiseksi..

- Aamuvuoroon jälkeen oli pakko nukkua että pystyi edes menemään kauppaan

- Portaissa kävely sattui polviin

- Olin turvoksissa

- Söin joka päivä karkkia, koska väsytti ja karkin syönti olevinaan piristi

- Söin epäsäännöllisesti ja huonosti

- Söin roskaruokaa usein, koska en jaksanut käydä kaupassa

- Kilpirauhasarvoni heittelehtivät koko ajan. Oli ehkä. n.1kk mittainen jakso jolloin arvot olivat viitteissä. 

Nykyinen minä: (Kesäkuussa sain uuden kilpirauhaslääkkeen, lisäksi lääkäri diagnosoi pari muutakin sairautta kilpirauhaseen liittyen)

+ Nukkuu n. 7-8h yöunia ja silloin tällöin harvoin päikkärit, siksi koska joskus on kiva nukkua.

+ Rakastaa liikuntaa ja siitä tulevaa hyvänolon tunnetta

+ Jaksaa nousta aamuvuoroon, kunhan niitä ei vain ole montaa peräkkäin

+ Jaksaa aamuvuorossa ja sen jälkeenkin lähtee vaikka lenkille!

+ Kokkaa ruokaa joko ennen töitä ja töiden jälkeen.

+ Hommasi personal trainerin jonka vuoksi ruokavalioasiat alkavat olla kunnossa.

+ Pientä laiskuutta on edelleen havaittavissa esim. siivouksen suhteen ;) mutta muuten energiaa riittää vaikka muille jakaa!

+ Kilpirauhasarvot ja muutkin arvot ovat viitteissä!

Tässä äsken otettu kuva parvekkeella, puhelimen "selfiekameralla" joten laatu ei ihan ole parasta.. Treenivaatteet päällä koska olen lähdössä kohta salille!

Pitäisi ottaa kunnon kameralla parempi kuva kun saisin jonkun kuvia ottamaan..

Yks tämmönen töttöröö kuva mukaan ;)

Tykkään enemmän tästä nykyisestä minästä vaikka joudunkin päivittäin katselemaan peiliin ja kysymään itseltäni "kuka tuo on?". Kuka tämä ihminen on joka peilistä minua katselee ja treenailee puolestani. SE OLEN MINÄ. TYKKÄÄN ITSESTÄNI <3 Mutta vielä haluan olla kevyempi joten homma eikun jatkuu. Tämä on elämäntapani koko loppuelämäni!

♥: Lina

Varusteurheilua osa 1.

Olen huomannut viime aikoina, että hyvät varusteet ovat kaiken a ja o! Uloskin on huomattavasti mukavampi lähteä lenkkeilemään kun jalassa on kunnon lenkkikengät. Salilla on kevyempää olla kun on oikeanlainen vaatetus. Vesipullo on myös tärkeä ;) Ja kuulokkeet lenkillä!

Tämä postaus koskee kuulokkeita. Tykkään lenkkeillä musiikin kanssa. En oikeastaan koskaan lähde lenkille ilman musiikkia. Tietyt biisit nostavat tahtia ja jalkaa ihan huomaamatta. Spotifystä löytyy useampikin treenilista. Riippuu aina vähän fiiliksestä mitä soittolistaa soitan. Mutta minulla on ollut ongelma.. Kuulokkeet nimittäin. Käytin ensin Iphonen omia kuulokkeita, mutta ne ei pysyneet korvilla. Ostin uudet, eikä nekään pysyneet vaikka alussa siltä vaikuttikin. Lenkillä meni hermo kun oikean puolen kuuloke vähän väliä lähti irti. Etenkin hölkätessä. Isommat kuulokkeet eivät tule lenkillä kuuloonkaan, koska ne pysyy vielä huonommin päässä ja ovat muutenkin epäkäytännölliset koska haluan nimenomaan pukeutua kevyesti. Niinpä selailin Ebayta, minun ostosparatiisiani. Ostelen sieltä usein esim. puhelimeen kuoria ym kaikkea mukavaa ja niipä nyt sitten älysin etsiä sieltä kuulokkeita. Sellaisia jotka pysyvät oikeasti tahdissa mukana! Ja löytyihän sieltä, rahaakin paloi hurjat viisi euroa! Tänään ne tulla tupsahtivat postista.

Mukana tuli muutama erikokoinen pehmuste, mutta itse olen niin pienikorvainen että nuo pienimmät menivät minulle parhaiten! Nämä on hyvät ja kevyet! Tuo vihreä osa tulee korvan taakse ja kuulokkeet luonnollisestikin korviin. Johto on 120cm pitkä joten puhelin taskuun ja menoksi!

Käytännössä en näitä ole testannut, kun olen ollut kotosalla tämän päivän ja treenaillut täällä. Mutta kyllä nämä vielä testiin pääsevät ja kunhan tuo lumi taas sulaa tuolta tieltä niin pääsen hölkkäilemään. Sitten nähdään, pysyykö nämä oikeasti korvissa. Ovat muuten vedenkestävätkin että kesällä ei vesisadekkaan estä lenkkeilyä ;).

Aionpa kyllä Ebaysta jatkossakin taas shoppailla. Rahaa menee vähän ja sieltä saa oikeastaan kaikkea. Sieltä on nytkin (taas) tulossa parit puhelimen kuoret ja ostinpa uuden kotelon tuohon käsivarteen kesää ajatellen. Saa musiikin matkaan vaikkei olis taskuja. Juoksuhousuissa kun ei ole kuin avaimelle pieni tasku. Olkoon tämä "varusteurheilua" tällainen sarja. Seuraavissa sarjoissa voisin kertoa vaatetuksista ja kengistä ym. :) Miltä kuulostaa?

Loppuun vielä kuva mikä oikeasti kannustaa taas viikoksi eteenpäin. Eilen oli tiukkaa kun teki mieli karkkia, mutta tänä aamuna kun kävin vaa´alla niin päätin että todellakin pärjään vielä kolme viikkoa ilman karkkia ja jatkan innokkaana tätä tällaista elämää. Mollatkoon muut ruokavaliosta ym. mutta minä en lannistu! Viikossa painoa nimittäin tuli alas päin 3kg!!!! Toki tämä on tällainen alkusysäys mutta se on aivan helkutinmainen motivaattori! Ens viikolla lukemat on taas alaspäin! Minä tiedän!

Ps. Koska tämä blogi perustuu rehellisyyteen, niin kerrottakoon että joskus joulukuun alussa kävin myös 86 alkuisissa lukemissa mutta sitten joulun jälkeen paino ei enää laskenut ja "pahimmillaan" se kävi 89.jotain. Nyt suunta on luojan kiitos taas alaspäin! Kiitos siitä pt:lleni ♥

♥: Lina

Uusi viikko, uudet kujeet!

Ennen kuin lähdetään elämään tämän pidemmälle tulevaa viikkoa, niin palataan hetkeksi vielä taaksepäin. Viikonloppuun nimittäin. Vietimme mieheni ja hänen vanhempiensa ja veljensä kanssa viikonloppua Vuokatissa! Tällainen miniloma arjen keskellä on aina hyvä juttu!

Meillä oli mukava pikkumökki järvenrannalla ja jo heti saapumispäivänä startattiin anopin kanssa lenkille pienessä pakkassäässä, auringon laskun aikaan. Mukava tunteroinen päättyi jäällä kävelyyn ja auringonlaskun ihailuun. Sisällä mökissä odotti lämmin takka ja sauna ♥.

Sunnuntaina sain nukkua pitkään. Sunnuntai oli myös viime viikon lepopäivä vaikka periaatteessa tämän "uuden projektin" aloitinkin kesken viikon. Laitettiin miehet (nuoremmat) rinteeseen ja minä suuntasin appivanhempieni kanssa Katinkullan kylpylään lillumaan kolmeksi tunniksi. Olipa kerrassaan rentouttavaa!

Lähtöpäivänä maanantaina appivanhempani halusivat tarjota lounaan. Mikäs ettei, kyllä sieltä minullekkin syötävää löytyi. Lähinnä ruokailu meni asioita miettiessä ja pt:lle whatsappaillessa. Huomasin nimittäin viikonlopun aikana kuinka muut tekevät ongelman minun ruokailusta. Eiköhän se meidän jokaisen oma asia ole mitä sieltä suustaan alas laittaa? Jos ihan rehellinen olen, niin kiristelin hampaitani useasti viikonlopun aikana. Enkä siis siksi että muut paistoivat makkaraa ja söivät rieskaa ja karkkia ja ja ja ja. Vaan siksi, kun minua otti niin päähän se että arvostellaan mitä MINÄ syön. Ikään kuin se, että ihminen syö kevyemmin tai tietyllä lailla antaisi oikeuden tyrkyttää käristettyä makkaraa nenän alla ja vittuilla (anteeksi suora sana) siitä että syö lounaaksi salaattia tai tekee munakkaan tietyllä tavalla. Kyllä minulla huumoria riittää tiettyyn pisteeseen mutta jotenkin koin tuon ruoan arvostelun vähän samanlaisena kuin ulkonäön tai painon arvostelun? Jokaisen oma asia eikö? Sitä paitsi kannustus on se mitä minä kaipaan, ei vittuilu tai seuranta mitä milloinkin suuhuni laitan. Jos minulla on tällä ruokavaliolla kylläinen olo ja tavoitteena on painonpudotus niin ei, en minä silloin grillaa makkaraa ja syö karkkia tai leipää monesti päivässä. Kieltämättä minua ensin loukkasi ruokani arvostelu, mutta nyt pahimman laannuttua ajattelin olla välittämättä. Jokainen pitää huolen omasta ruoastaan, aivan kuuten PT:ni sanoi. Juuri näin! ♥

Minä en lannistu vähästä, nokka kohti taivata ja uutta viikkoa! Haastetta lisää tuo vaihtuva vuorotyö, mutta eiköhän nekin ole elämästä niitä pienimpiä haasteita!

♥: Lina

PS: Minut löytää Instaramissa nimellä LINAREGI_NA, lähetä pyyntö niin päästän sinut seurailemaan arkeani vähän tarkemmin :)

Kotitreeni nro 2 testattu!

Oli niin hyvä fiilis heti herätessä että päätin treenailla lisää! Nyt kun on hyvä draivi ja fiilis, niin antaa mennä vaan :) Kaikenlisäksi jouduin hieman sumplimaan tulevaa viikonloppua treenien osalta. Ensi yön olen töissä joten pidän lepopäivän huomenna. Huomenna me lähdetään myös Vuokattiin mökkeilemään pariksi päiväksi, joten ajattelin etten kantele kahvakuulaa ees taas ympäri maakuntia vaan keskityn vuokatissa lenkkeilyyn (ja kylpylässä löhöilyyn). Maanantaina mulla on taas yövuoro, eli tiistaina olen taas väsynyt. Mutta silloin homma jatkuu lenkkeilyllä ja keskiviikkona on salin vuoro. Loppuviikko menee lenkkeillessä ja kotitreeneissä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Treenin jälkeen.

Kotitreeni 2 oli itselleni vaikeampi kuin ykkönen. Liikkeet olivat vähän haastavampia etenkin kun kunto on oikeasti huono. Mutta suunta on vain ylöspäin! Jaksoin kuitenkin tehdä sen! Vaikka ähisin ja puhisin ja vuokraisäntäkin kävi saunan lamppuja vaihtamassa kaiken kesken! Mutta minä jaksoin!

 Pudotettavaa riittää vielä.

Olen ylpeä itsestäni! ♥ Mutta vielä ylpeämpi olen sitten puolen vuoden päästä.. Ja sen jälkeenkin.

Nyt mies grillaa lihaa ja kohta saan mahan täyteen! Sen jälkeen on kyllä hyvä mennä nukkumaan yötyötä varten! Ja huomenna koittaa mukava miniloma tähän työnteon keskelle!

Hyvää viikonloppua :)

♥: Lina

Ensimmäinen kotitreeni

Heräsin jossain vaiheessa yöllä samalla kun käänsin kylkeä. Vatsalihaksissa tuntui pientä kipuilua. Hymyilin ja jatkoin uniani.. Aamulla kun heräsin herätyskelloon klo 6.55 en ensin edes ajatellut että lihakset voisivat olla eilisestä kipeät. Itse nouseminen sängystä ei tuottanut tuskaa mutta kun erehdyin ensimmäistä kertaa istumaan niin voi hyvät hyssykät sitä tunnetta jaloissa! Ja aatella että eilen en edes tehnyt kokonaisia sarjoja! Pelkästään käytiin liikkeet läpi eikä niistäkään kaikkia koska eräs meinasi pyörtyä. Ja näin kipeänä jo! Toisaalta, ei tuloksia ilman tuskaa joten lähinnä minua vaan hymyilyttää ja naurattaa  koko ajan! 

Eilen ainakin vielä hymyilytti!

Olisin halunnut olla ulkopuolisena näkemässä kun astelin alas portaita niin töissä kun kotirapussakin. Entäs ne irvistelyt kun ruokatunnilla erehdyin istumaan hetkeksi. Arvatkaa oliko ähellyksen takana ylösnousu? Iltapäivää kohden kipu tuntui kovenevan ja nyt on pakko vähän väliä nousta kävelemään koska muuten ylösnousu on yhtä tuskaa. Mutta kuten sanoin, ei tuloksia ilman tuskaa!

Siksipä töistä kotiin tullessani vetäisinkin treenikamppeet niskaan ja laitoin spotifyn soimaan. Tsemppasin itseäni peilin edessä minuutin ennen kuin aloitin ensimmäisen kotitreenin! (huom, eilen pyörrytti juuri tämän sarjan kohdalla). Huh hei sanon minä, mutta selvisin! Syke huiteli varmaan jossain 500-1000 välillä ja puolessa välissä hoin itselleni varmaan minuutin että jaksan jaksan jaksan jaksan.. Tuntu että happi loppuu mutta yllättävää kyllä pyörtyminen ei ollut lähellä vaikka oikeasti hapottikin aika kovasti. Kun makasin treenin jälkeen lattialla, niin tuntu että meen koko lattian läpi kellariin saakka. Mutta olin onnellinen. Minä selvisin siitä ja ensi kerralla se ei oo enää niin paha.. Paitsi sitten taas kun PT tekee uuden ohjelman nykyisen käydessä liian kevyeksi. Kääk!

Nyt on hyvä olo, kun lihakset huutaa hoosiannaa ja vatsa on täynnä päivällistä! Miten yksinkertaista onkaan kun ei tarvi kamalasti miettiä mitä milloinkin syö kun asiat on listattu paperille valmiiksi.

Treenin jälkeen palautusjuomaa joka vie kyllä makean himotkin mennessään.

Ehkä nyt saan hyvällä omalla tunnolla käynnistää torstai-illan kunniaksi Netflixin ja kutoa vähän sukkaa? Eikö?

Ps. Kuvat on kaikki otettu Iphone 6:lla.

♥: Lina

Uusi alku uudella blogilla

On jälleen aika uuden blogin. Halusin tehdä uuden siksi, että edellinen oli sellainen sekametelisoppa koko elämästä. Tähän blogiin haluan keskittää vain urheilu- ja elämäntapamuutokseen liittyvät asiat!

Tervetuloa siis seuraamaan minun, Linan, matkaa pienemmäksi ja kiinteämmäksi ihmiseksi! Näin alkuun voisin lyhyesti kerrata vielä mennyttä ja pikaisesti kertoa uutta!

Olen edelleen se sama Lina, 26 vuotias. Viime kesästä minulla on pudonnut -16kg, mutta joulun jälkeen paino ei enää pudonnut. En tiennyt mitä tehdä joten pyysin apua! Olen vihdoin alkanut nauttimaan liikkumisesta ja urheilusta! Kuntoni on vielä huono, mutta siihen tulee muutos! Palkkasin itselleni Personal Trainerin! Nyt minulla on henkilökohtainen tsemppari tähän uuteen alkuun! Odotan erittäin innolla tulevaa kevättä ja kesää ja sitä kaikkea mitä minulla on edessä. Urakka ei tule olemaan helppo, mutta ei sen tarvitse sitä ollakkaan!

Tänään tapasin pt:n ekaa kertaa! Tunnin jälkeen oloni oli positiivinen vaikka kävin todella lähellä pyörtymistä jossain vaiheessa. Kuntosalitreeni vaikuttaa mielenkiintoiselta nimenomaan painojen takia. Kotitreeni tulee olemaan minulle se "rääkki", mutta tiedän että jossain vaiheessa tulen nauttimaan siitä enemmän kuin nyt! Juuri tuon kotitreenin kanssa meinasin pyörtyä tänään! Hah! No, mutta mieli on erittäin avoin ja positiivinen. Ruokavalio tulee muuttumaan, mutta juuri se on se juttu mitä minä olen kaivannut. Että joku tulee ja sanoo että "sinä syöt näin ja sinä liikut näin". Juuri se on se, minkä uskon helpottavan tätä painonpudotusta. Tästä tulee minulle elämäntapa. Siitä olen varma!

Kävin äsken kaupassa ja pistin jääkaapin uuteen uskoon. Näillä aloitellaan ja katsotaan sitten miten homma etenee. 

Tässä nyt ei tietty ole kaikkea, kun osa löytyy jo valmiina jääkaapista.

Nyt taidan illan ottaa kevyen rennosti ja tehdä vain pienen lenkin. Aloitan urakan oikeasti huomenna. Tänä iltana teen myös huomisen ruoat valmiiksi joten minun ei tarvitse aamuvuoron aikana eikä jälkeen stressata enää siitä! JES. Tästä se lähtee! Olen valmis!

♥: Lina