Alkujärkytyksestä toivuttu.

Tuo eilinen päätös osallistua puolimaratoniin oli oikeasti hieman järkyttävä. Mutta nyt siitä on toivuttu! Itseasiassa odotan innolla kyseistä tapahtumaa! Tulee olemaan varmasti mahtava fiilis, kun joskus sen maaliviivan sitten ylittää! Samalla siinä ylittää itsensä monessakin mielessä.

Juoksutaustaahan minulla ei ole kovin pitkältä ajalta. Oikeastaan alle vuosi. Pisin matka mitä tähän asti olen juossut, on ollut vähän yli 8km. Kymppiä en siis ole rikkonut, mutta uskon sen rikkoutuvan lähitulevaisuudessa. Lisäksi olen hidas. Se tyyli millä etenen, sitä ei voi sanoa juoksuksi. Enemmänhän se on sellaista hölkkää. Lähes kävelyvauhtia. Että sillä sarallakin on kyllä valtavasti tekemistä että kyseisen matkan pääsisi edes suht järkevään aikaan juoksemaan. Tavoite voisi olla ehkä 2 ja ½ tuntia? Että alle sen, eli missään nimessä yli? No, en tiedä. Onhan tässä aikaa kasvattaa kuntoa ja kestävyyttä ja nopeuttakin! 

Innolla jo odotan kevättä, että pääsee kunnolla kevyemmissä vermeissä juoksemaan. Tuo talvijuoksu ei ole minun juttu.. Lisäksi odotan sitä innolla siksi, että viime vuonna karistin ne tiukimmat kilot juurikin juoksulla. Ja vielä kun on töitä tehtävänä kilojenkin suhteen, niin juoksemaan olisi päästävä. 

Tämä postaus nyt oli tällainen pikapostaus, pelkkää ajatusten suoltamista valkoiselle taustalle.. Reidet huutaa hoosiannaa, lantiostakin on löytynyt juoksun myötä jälleen uusia lihaksia. Oikeassa jalassa pientä vaivaa ym mukavaa.. No tämähän kuuluu tähän urheilevan ihmisen elämään.. Siksi tämän viikon lepopäivä olikin tänään :)

♥: Lina

Yllytyshullu?

En oikeasti tiedä mitä tänään illalla tapahtui... Mutta lopputulos on hieman huolestuttava. Kaikkihan alkoi ensinnäkin puhelusta, jossa kuulin parin perheenjäsenen osallistuvan kyseiseen tapahtumaan. Minähän toki että mukana ollaan! Ilmoitin kuuliaana personal trainerilleni, että katoppas mihin aion osallistua. Hän sitten ääniviestillä kyseli että meinasinko ihan kokonaista vai puolikasta... Johon vastasin suurin piirtein näin:

Kuvasta nyt ei kuule noita pt:n höpinöitä, mutta hommahan meni jotakuinkin niin että pt kysyi tosiaan aionko juosta kokonaisen vai puolikkaan maratonin. Johon minä reippaana vastasin että eikun 10km!! (Ei todellakaan käyny tuo puolikas, saatika kokonainen edes mielessä). Vastausviesti kuului tietenkin, että minä ..kuulema.. pystyisin juoksemaan sen puolikkaankin. Siinä vaiheessa tunsin ensin epäuskoa, kunnes noin kolmen sekunnin päästä älysin että "TOTTA KAI! Jos vaan ei tarvi yksin juosta!" Että jos pt lähtee kaveriksi juoksemaan niin totta hitossa selviän yhdestä puolimaratonista noin vaan!!! Ja tässä ollaan. Ilmottautuminen on tehty ja nyt odotan innolla lisäohjeita kuinka alkaa treemaan kyseistä koitosta varten... Tosiasiassa olen hieman kauhuissani.. Toisaalta on mukava että on joku oikea tavoite siellä jossain! Koska juuri tänään juostessa tuntui siltä että "tylsäääää.." mutta nyt todellakin sain uutta potkua! Pientä vahingon iloa tästä molemmin puolisesta haastamisesta tunnen, koska pt ei ole itsekkään 10km enempää juossut.. joten töitä kait tässä molemmat tehdään koko kevät että hommasta selvitään?? Tosin.. tuolle tielle on moni jäänyt että sinänsä ei ensimmäisiä oltais..? Mutta.. Tavoitehan on totta kai selvitä maaliin!!! :D Ei ajalla väliä kunhan hengissä selvitään!

Eli tosiaan. Olen menossa puolimaratonille elokuun lopussa entiseen kotipitäjääni. Suomussalmella järjestetään Raatteen Maraton, josta lisätietoa tässä linkissä. Että eikun vaan innolla muutkin nyt osallistumaan ja itseään haastamaan. Jos ja kun itse tästä selviän, niin olen todellakin ylpeä. Edelleen kun vertaa siihen lähtökohtaan mitä olin vielä vuosi sitten..

Tämän aamun hölkän jälkeiset tunnelmat.

Nyt jatkan tätä rentoa sunnuntai-iltaani lihastuskien parissa. Oli meinaan ihan reippaat pari päivää ja vielä huominenkin on vapaata, sekin kuluu liikunnan parissa! ;) Eilen ja tänään kävin pienet juoksulenkit tekemässä - herättelemässä nukkuvaa kroppaa. Kovin on vielä työlästä tuo juokseminen ja siitä huolimatta että vähensin tänään vaatetta niin vieläkin sitä oli liikaa. Tänään kävin myös LadyTrimmissä, joka otti taas kyllä vähän jokapaikkaan.. Sen jälkeen jäin vielä venyttelemään kehonhuoltoon. Tuo teki kyllä oikein hyvää - jäi oikein raukea ja rauhallinen olo itselle.

Väriä elämään!

Tästä maratonjutusta kuulette taatusti pian lisää! :) Palataan!

♥: Lina

Ongelma

Koska aiempikin kirjoitus koski jollainlailla ruokaa, niin jatketaan kyseisen aiheen parissa.
Minulla on nimittäin ongelma. Ruoan kanssa. Ongelma on se, että syön aivan liian vähän päivisin.

Syön liian vähän siitäkin huolimatta että minulla on paperilla erittäin tarkkaan kaikki se, mitä syön ja milloin syön. Siitä huolimatta huomaan iltaisin, että muutamia aterioita puuttuu. Ja usein olen jo niin väsynyt että painelen vaan pehkuihin ajatellen samalla että "huomenna petraan ja syön kaikki päivän ateriat".

Tämä ärsyttää minua! Koska tiedostan ongelman, enkä silti tee asialle mitään! Mutta kun ei ole nälkä. Tämä on väärä tapa pudottaa painoa.. Argh! Ehkä tämän kirjoituksen jälkeen tulee se petraus, huomisesta lähtien kaikki päivän ateriat aivan kuten kuuluukin?

Tällä hetkellä ongelmana on se, että nälkää ei kovin ole. Tai on silloin kun on treenannut.. Mutta usein esim. työpäivä menee niin että syön aamulla puoli kuuden aikaan leivän (sen päivän ainoan). Seuraava ateria on töissä tauolla klo 10-11 välillä jossain vaiheessa. Tämä on yleensä jokin kevyt keitto tai puuro. Seuraava ateria on yleensä kotona päivällinen ja illalla iltapala. Ja NAPS, huomaan että sekä aamupalarahka että välipala jäi välistä. Ja nämä haluan takaisin! Koska oikein syömällä ja oikein liikkumalla oikeasti laihtuu. Ja kun pudotettavaa vielä on,  niin skarpattavakin olisi.

Hmm.. Nytkin klo on jo 21:35. Nälkää ei tunnu vaikka söin päivällisen klo 16 aikoihin. Aion toki syödä iltapalan vielä, mutta se pieni nälkä auttaisi edes muistamaan että syödä täytyy..

No, nyt kun olen tämän julkisesti kirjoittanut niin toivon mukaan parannan tapani ja alan syömään oikein! Yleensä ääneen sanominen on auttanut itseä ongelmissa, oli ne sitten suuria tai pieniä. Ehkä nytkin tästä kirjoituksesta on apua.

♥: Lina

pst.. kuvat ovat googlesta.

"No eikait se nyt haittaa jos yhden ottaa.."

Kaverini Kirsi kirjoitti hiljattain blogissaan asiasta, joka koskettaa myös itseäni. Niinpä ajattelin puhua itsekin asiasta täällä. Muistaakseni (en jaksa selata..) oon kirjoittanut aiheesta ennenkin tässä blogissa. Ja juu, aiheena ruoka. Tai ruokavalio.

Kirsi kertoi blogissaan kohdanneen usein kysymykseen "Ootsä taas jollain dietillä vai voitko syödä oikeeta ruokaa?". Kun luin tuon lauseen illalla, niin hymähdin. Voi hyvänen aika ihmisiä..

Itse en ole oikeastaan kohdannut tuota "Ootsä taas jollain dietillä?" kysymykseen, mutta olen saanut kyllä kuulla useamminkin että "mikset syö oikeata ruokaa?". Tai että "on se tuoki ku pittää ruualla leikkiä". Ja liuta muitakin mukavia lausahduksia jotka olen sivuuttanut ja antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Itselläni on tällä hetkellä tiukka ruokavalio. Puhun usein pudotusvaiheen dietistä tai pudotusvaiheen ruokavaliosta. Dietti sana on oikeastaan aika tyhmä, omasta mielestäni, koska se yhdistetään usein muutaman viikon mittaisiin pussikeittovesikuppikahvikonjakkidietteihin, joilla ei saa muuta kuin muutaman kilon tuplana takaisin. Joten puhun yleensä siis ruokavaliosta ja elämäntapamuutoksesta. Ruokavalioni on tämän projektin aikana muuttunut muutaman kerran. Kyllästymisiäkin on tullut, tottakai! En se kone ole minäkään! Mutta siihen hätään minulla on loistava personal trainer, joka antaa uusia vinkkejä kun kana ja pasta tulee korvista ulos. En ole kovin innokkaasti muille ruokavaliostani sen tarkemmin selostanut, koska olen maksanut siitä ja se on minun. Henkilökohtaisesti.

No niin, takaisin tarkemmin aiheeseen.. Mikä oikeus muilla on arvostella sitä mitä sinä syöt? Olisiko oikein, että minäkin kommentoisin kaverin rasvaa tihkuvaa lautasta? "Mikset syö oikeaa ruokaa?" "Miksi täytät itsesi tuolla mätöllä?". Ei minua kiinnosta mitä muiden lautasilla on. Minua kiinnostaa vain mitä minä itse syön, millä saan tuloksia ja millä voin hyvin.

Nykyisin kun kuulen kommentteja, ne ovat lähinnä herkkujen tyrkyttämistä. "No eikait se haittaa jos yhden ottaa?" Tai "Ei muutama lihota.." Ja niin edelleen. Ei tietenkään, vastaisin noihinkin. Mutta koska on periaate, niin periaatteesta pidetään kiinni.

Tähän aiheeseen muuten liittyykin hyvin, että haastan itseni ja olen nyt ainakin tammikuun kokonaan herkutta (ei tosin kovin vaikeaa ole koska aiemminkin herkuttelin vain kerran kuussa JOS joulua ei lasketa..) ja jos helepolla männöö ni ollaan helmikuuki herkutta! Mutta joo.. nyt tämä mimmi lähtee paistelemaan munakasta. Jättinälkä on näin zumban jälkeen!

♥: Lina

PS:LadyLinellä (iisalmessa) on keskiviikkona Superloppiainen. Nyt jos koskaan kannattaa todellakin tulla piipahtamaan ja tutustumaan! Tässäpä keskiviikon ohjelmaa lyhykäisyydessään. 

10:00 Zumba 45'

10:55 Piloxing 55'

12:00 BODYBALANCE 60'

Ja tämän lisäksi.. 

12 kk määräaikaiseen sopimukseen aloitusmaksu + tammikuu + helmikuu 0€ (sopimuskausi alkaa 1.2.2016) (49€/kk)

Toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen aloitusmaksu 0€, tammikuu 20€ (minimi voimassaoloaika 2 kk) (39€/59€/kk)

Takaisin raiteella.

Tuskaisena ja kivuliaana.

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai no, ei itselläni olen uudemmat kuin ennenkään. Tiukemmat kyllä. Koko joulukuu oli sellaista suvantovaihetta että ihan ärsyttää ja harmittaa. Mutta mitäpä tuota menneitä muistelemaan. Nyt painetaan täysillä niin kauan ku voimat riittää ja tuntuu hyvältä. Olen nyt piiitkästä aikaa harrastanut useampana päivänä jos jonkinmoista liikuntaa. Ja kyllä kuulkaa on kroppa sen oloinenkin.

Torstain maximi-sarjan jälkeen olo oli todellakin kuin jyrän alle jääneellä. Tiistain Shape&Go pisti lihakset hereille, keskiviikon sali rääkkäsi niitä lisää. Torstai oli huippu. Monessakin mielessä. Koko torstai-illan olin jo kipeä, hyvällä tavalla. Eilinen kipu oli vielä ihan "kivaa". Jos tiedätte mitä tarkoitan..

Tämän aamun päänsärky (ei liity urheiluun siis) antoi jo viitteitä siitä, että tämä päivä voi olla hankala. Lihaksiin koski yhä, mutten jaksanut välittää koska päänsärky vei ajatukset. Lähdin reippaana töihin ja töissä oli jopa ihan hauskaa (!!!). Toki motivaatiota auttaa aina ajatus lyhyestä päivästä. Tunsin jo lounasta jakaessa että päänsärky hiipii takaisin ja käsissä kipu muuttaa muotoaan. No, enhän minä sen antanut työntekoani häiritä.

Jotenkin nyt kun olen kotona niin olo on enemmän kuin jyrän alle jääneellä. Joku pyöritti minua ehkä jonkinsortin betonipyörityshäkkyrässä? U know. Just ja just jaksan kirjoittaa tätä kirjoitusta koneella. Hauikset ovat eniten liekeissä. Pahalla tavalla. Sellaisella mikä tuottaa tuskaa koko ajan. Särkyä ja kipua ja se saa myös mielen ärtymään. Samaan aikaan kun tiedostan nämä tunteen, niin tiedän että tämä on ohimenevää ja jo huomenaamuna naurattaa. Joten.. Ei kipua - ei hyötyä?

Nyt lähden tekemään kotihommia, niitäkin kun on tehtävä vaikkei todellakaan aina huvittaisi. Tosin näillä rimpuloilla ei paljon astioita koneesta nostella. On nimittäin sen verran suuri riski että Iittalat saa kyytiä.. Voimat ovat kadonneet, kiitos hauisten. Kyllä luulis näillä kivuilla lihas kasvavan kohinalla?

Ps. Tilasin netistä talvijuoksuhousut. Niistä tulossa pian lisää, kunhan joskus saapunevat käyttöön.

♥: Lina