keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 parhaat.

Aloitin tämän blogin pitämisen 18.3.2015. Enpä silloin tiennyt mitä tuleman pitään. Usko itseen oli kyllä kova, mutta en olisi koskaan kuvitellut että tuleva vuosi tulee olemaan tällainen mitä se nyt on ollut. Olen kyllä itsestäni ylpeä!


Lähtötilanne.







23.4.2015 tuli ensimmäiset isot kymmenet täyteen. Oli aika fiilis!



Samoihin aikoihin ostaa näpäytin kalliit juoksukengät. Ja haaveilin juoksemisesta.




Ja tässä sitä pt perässä hölökytellään sitä ensimmäistä kilometriä! Vähän ylikin taisi itseasiassa mennä. Hitto että oli kyllä vaikea juosta tuo! Päivämäärä tuolloin oli 20.5.2015.

Todellinen tilannekuva! :D

Siitäpä se sitten meikäläisen juoksuharrastus alkoikin. 26.5.2015 juoksin jo ekat 2km! 



Siinäpä se kesä vierähti lenkkeillessä ja salilla. 

15.6.2015 tuli täyteen vuosi koko hässäkästä. Eli muutoksen aloituksesta. Se on siis "se päivä" jolloin kaikki muuttui. 

Tämä kuva se edelleen vain kauhistuttaa..



Monen näköistä tyyliä mahtunut vuoteen.


Heinäkuussa 2015 juoksin elämäni ensimmäistä kertaa jo vähän pidemmälle. Ja se oli siskojeni ansiota!






Tuon päivän jälkeen lenkit pidentyivät kerta kerralta. Mutta 10km en saanut rikki. Uskon kuitenkin, että pian sekin myyttinen lukema rikkoutuu juoksemalla. En ala tähän sen koommin nyt syitä selittelemään. Aina ei vain painonpudotuskaan mene niinkuin suunnittelisi.


Tämä oli se kuva, josta pt:ni sanoi ettei minua enää tunnista! Mielestäni kuvakulma pienentää reisiä, ei ne oikeasti noin kapeat ole! :D

5.8.2015 napsahteli uudet kymmenet mittariin. Takana -30 kiloa. Huh.



Töitä on tehty mutta vielä on matkaa.

Tämä loppuvuosi on mennyt aika tasapaksusti (kaikessa mielessä). Syksyn pimeys yllätti jälleen kerran ja meinasi viedä kaikki voimat. Syksy kului liikkuessa ja ruokavaliota ylläpitäessä. Annoin kropan ikäänkuin levätä enkä ole käynyt vaa´allakaan kuukausiin. Totesin tässä taannoin, että kyllä se on peili joka sen oikean totuuden kertoo paremmin kuin vaaka. Minä voin hyvin ja näen sen peilistä silloin kuin asia niin on. Periaatteessa se vaa´an lukema on ihan turha. Mutta koska terveyden kanssa on ongelmia, niin sitäkin täytyy vain seurata..

Juostuja kilometrejä :)






Nämä pari kuvaa ovat tämänhetkisestä saliohjelmastani :)



Loppuvuosi meni ikään kuin "reisille" (heh). Mutta nyt olen jälleen takaisin iskussa. Lihakset huutaa hoosiannaa zumban, shape&go:n sekä salitreenin jäljiltä. Innoissani aamua odottelen, silloin nimittäin on vielä tuskaisempaa.. No, tätä minä olen kaivannut ja tällä voimalla mennään koko seuraava vuosi! Viimeiset kilot karisee sitä tahtia että heikommat puttoo kyyistä! 


Lina kiittää ja kuittaa! 

Reipasta uutta vuotta kaikille blogin lukijoille, kirjoittelen pian jälleen lisää!

♥: Lina

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Oon täällä! Ja joulukin on!

Jouluihminen ilmottautuu! Olen hengissä. Blogi on ollut hieman hiljainen viime aikoina, johtuen ihan arkiaskareista, pienistä joulukiireistä ja kotimaan matkailusta. En aio tässä postauksessa puhua liikunnasta, enkä ruokavaliosta. Tämä postaus on pyhitetty joululle. Eli suomeksi sanottuna niille neljälle piparkakkutalolle joita olen töiden ohessa hiki tonttulakissa vääntänyt. Oli sen arvoista. Jos vain ei tuo työ haittaisi vapaa-aikaa niin näitä syntyisi toki enemmän.


Talo nro 1.

Talo nro 2.

Talo nro 3.

Talo nro 4.

Bonuksena "pieni" piparikranssi.


Blogi rauhoittuu loppuvuodeksi nauttimaan olostaan. Jatketaan suuremmalla draivilla sitten tammikuussa! :) Kaikki on hyvin, kunhan minä vain muistaisin syödä ajallaan ja tarpeeksi. Pientä potkua siis on tarvinnut, että muistaa pysyä ruodussa. No, näillä mennään. Pää pysyy mukana kyllä!



♥: Lina

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tunnen eläväni...

Siitä syystä, että lihakseni elävät. Myös kaikki ne joiden olemassa olosta en ole tiennyt.. Tai muistanut niiden olevan siellä jossain ihrakasan alla.

Salille mennessä vielä hymyilytti..

Minulla vaihtui saliohjelma, mukava.. (tai siis mukava ja mukava) kun tulee aina vaihtelua, motivaatio nousee ihan uusiin lukemiin! Tämän aamun treeniin kuului siis ohjelmaan tutustuminen samaan aikaan kun pt-Jaana oli takanani vahtimassa ;) Ja käskyttämässä.. "Älä vikise!" oli mm. yksi lausahdus.. Ai minä vai? Vikisin? No, niin minä taisin tehdä koska en tykännyt bulgarialaisesta kyykystä sitten juuri lainkaan..



Ja ei muuten tykkää minun jalatkaan tällä hetkellä! Ajoin äsken illalla töistä kotiin ja lähellä kotiristeystä tuntui ettei jalat ota käskyjä lainkaan vastaan. Koitin epätoivoisesti painaa kytkintä samalla kun älähtelin.. 



No, hyvähän se vaan on että kropassa tuntuu. Tietääpähän tosiaan tehneensä.. Ja tietääpähän elävänsä. En vain tiedä onko se huominen tuleva tuska kovinkaan mukavaa yhdistettynä kiireiseen maanantaiaamun aamuvuoroon. No, kaikesta selviää? Kai.



Tuo bulgarialainen kyykky ei ollut ohjelman "kamalin asia". Kamalin asia on treenin jälkeen tehtävät 100 (sata, luit oikein) vatsalihasliikettä. Siihen nähen että en vielä puol vuotta sitten jaksanu ku muutaman vatsan niin selvisin mielestäni hyvin, vedin siis kaikki sata kyllä mutta ette usko mitä tuskaa esim. sakset aiheuttivat. Huh.. Seuraavaa kertaa pelätessä.

No, nyt tämä mimmi nappaa ylimääräisen magnesiumin ja ennaltaehkäisevän särkylääkkeen ja painelee pehkuihin! Aamuvuoro edelleen odottelee tuolla jossain. Jos minusta ei jostain syystä kuulu sosiaalisessa mediassa puoleen päivään mennessä, niin tiedätte etsiä minua sängynpohjasta.

♥: Lina