keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Katki, poikki ja pinoon.

Tai vaihtoehtoisesti "on kuin jyrän alle jäänyt". Nyt jo. Pari tuntia treenistä ja tuntuu ettei käsi enää nouse eikä sormetkaan tottele näppäimistöllä. Ja nyt pitäis vielä jaksaa ajaa parisataa kilometriä. No, ei oo vaihtoehtoja!



On siinä vaan kerrassaan kumma voima kun ammattilainen on mukana salitreeneissä. Kuten pt:ni sanoi, niin muulloin tulee annettua itselle ehkä liikaa anteeksi. Mutta nyt oli kyllä kunnon treeni. Viimeiset jaksaa kun joku kannustaa vieressä ja tarjoaa juomapulloa heti kun painot on lattialla. Ah mikä fiilis vaikka loppuakohden tuntu, että pyörryttää ja piti jo huilia jalat kohti kattoa. Mikä ihmeen vaikutus minun pt:llä on kun aina hänen seurassaan treenatessa pyörtyminen on lähellä..? Heh, no, ehkä se kertoo siitä että teen oikeasti ja kroppa on kovilla. Tähtiä silmissä.. tähtiä siellä täällä..

Onneksi ilmettä ei näy! :D

Mutta hengissä selvittiin. Loppuhuipennus tuli jalkaprässissä 100kg:n painon kanssa. Sen jälkeen oli kyllä aika voittajafiilis mennä venyttelemään. Pt oli ottanut huomaamattani kuvia joten tässä postauksessa niistä pari, kiitos Jaana kuvista <3 :) ..pst.. tarkennan tässä vielä, että liike ei ole tässä se "normaali" jalkaprässi. Siinä normaalissa menisi varmasti painavammatkin. Tämä tyyli on vähän haastavampi.

Kuuletteko tässä karjuntaa?



Muutaman uuden pikkuvinkin kanssa on hyvä lähteä loppuloman viettoon ja tässä projektissa eteenpäin.


1 kommentti: