No mutta.. Otin huvin vuoksi salilla taukojen aikana itsestäni kuvia, kerrankin kun olin yksin koko paikassa. Jotenkin niin itsekriittinen olen. Vartaloni suhteen. Välillä tuntuu että olen tyytyväinen kroppaan mutta sitten taas en. Ärsyttävää pinnallisuutta.. Haluaisin sen ajatuksen itsestäni pois. Mutta voiko sitäkään oikeastaan olla ajattelematta jos tavoitteena on pudottaa painoa... noh.. Kaikenlaista.
Minulla lähtee salille aina matkaan vähintään nämä. Treenivaatteet mulla on yleensä jo päällä, koska matka on niin lyhyt. Mukana kassissa siis kulkee kengät, palautusjuoma, treenijuoma (aminohappoa..), pyyhe, treenihanskat, kuulokkeet ja käsivarsihässäkkä puhelimelle että voi kuunnella musiikkia. Tai vaihtoehtoisesti lämmitellessä katsoa youtubea heh! ;)
Tuo keskivartalo minua häiritsee.. Olenko vain niin leveälanteinen vai miksi minusta tuntuu että tuosta ei häviä mitään. Vaikka kyllä siitä on hävinny mutta silti.
Eilen aamulla sain tosiaan treenailla ihan rauhassa. Mukava kun kukaan ei ole kuulemassa kun ähiset ja samalla hyräilet jotain hyvää biisiä. Tai siis ei samalla, mutta liikkeiden välissä! Vaikka ei minua kyllä muut ihmiset häiritse. Painot ovat aina vapaana vaikka tuolla olisi muitakin joten koskaan ei ole tarvinnut jonottaa.
Salin jälkeinen tärinä on.. miten sen sanois.. voittajafiilis! Varsinkin kun pois lähtiessä pitää mennä portaita alaspäin niin tuntuu siltä kuin juuri oisi opetellut kävelemään! Että hapottaako? Kyllä!
♥: Lina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti