Juoksin.

Jos ottaa huomioon meikäläisen taustat, niin tämänpäiväinen pikkulenkki oli minulle saavutus. Ensimmäinen etappi josta matka jatkuu aina vain pidemmälle ja pidemmälle. Vielä vuosi sitten pelkkä kävely sattui niveliin. Portaat tekivät tuskaa polville. En olisi silloin uskonut, että juoksentelen pitkin maita ja mantuja tänä keväänä. Olen tosin jo pitkään haaveillut juoksusta, koska niin moni läheinen sitä harrastaa ja kehuu hyväksi lajiksi. Olen lenkkeillessä koittanut aina vähän matkaa juosta, mutta yleensä luovutan aika helposti heti kun tuntuu että henki ei kulje.

Onneksi on olemassa personal trainer. Sovittiin yhteinen juoksutreeni, jotta saisin kilometrin rikki. Matolla olin juossut n.800m mutta maastossa juokseminen on aina eri asia.

No, paljonkos metrejä tuli? Katsotaas kuvaa..

Yhteensä metrejä tuli tuon verran. Tuosta käveltiin n.700m joten matkaksi tulee juosten tarkalleen.. *laskee laskimella 1780m! (voiko pitää paikkaansa?!)

Mietin kotiin ajaessa naureskellen ajatuksia joita päässä pyöri juoksun aikana. Ensin oli jee-fiilis, ja ajatus seuraavassa mutkassa kuten käsky kuului. Siinä vaiheessa kun ensin etappina oli koivu, sitten heinäpaali ja sitä rataa niin ajattelin että "eikö tämä perkele koskaan lopu" ja "eikö tuo koskaan anna lopettaa". Haha :D Sori Jaana ajatuksistani ;) Jollekkin tämä matka on pieni ja voin varmasti jo kesän lopulla sanoa että tämä matka tosiaan oli pieni. Tästä nimittäin jatketaan ja tavoitteena on aina vain pidemmälle, kuten jo alussa taisinkin mainita. 

Fiilikset näin kotona juoksun jälkeen on ihan hyvät. Vähän sellaiset "todellakin jaksaisin pidempään" meininki. Jalkoihin ei juostessa sattunut yhtään, kengät olivat hyvät mutta hengitystekniikkaa voisi varmasti treenata ettei happi lopu kesken. Onneksi ilma oli tänään suotuisa. Happirikas sää sateen jälkeen. No, ettei tämä nyt mene itsensä toistamiseksi niin lopetan tämän sepostuksen tähän. Kuvat saavat kertoa fiiliksestä.

Hölkyti hölkyti. Takki alkaa käydä suureksi.

Jaksaa jaksaa..

Vihdoinkin sai pysähtyä. Matka jatkui takaisin kävellen.

Kunnes loppumatka taas juostiin.

Loppuun vielä extrakuva taas niiden hienojen urheilukuvien vastapainoksi. Tätä on todellisuus. Ajatus tässä on todenäköisesti että "SELVISIN TÄNNE ASTI".

HAHA :D

Kiitos Jaanalle kuvista! :) ♥

♥: Lina