Minä ja kilpirauhanen osa 2.

Minua hoitanut lääkäri oli miellyttävä. Ihan ensimmäisenä kysymyksenään hän kysyi minulta "onko sinulta koskaan selvitetty miksi sinulla on vajaatoiminta?". No, ei ole.. Hän kuunteli tarkkaan ja halusi nähdä labrat (olin hakenut ne aiemmin tk:sta). Lääkäri määräsi paperillisen verikokeita ja kilpirauhasen ultran. Maksun jälkeen hieman kirpaisi, mutta olo oli kuitenkin odottava. Tämän vastaanoton jälkeen menikin muutama kuukausi ennen uutta käyntiä. Olimme amerikassa toukokuun, joten homma jäi vähän kuin vaiheeseen.

Kesäkuun alussa menin kilpirauhasen ultraan. Minulta oli rauhanen ultrattu ennenkin, mutta silloin sanottiin että kaikki on hyvin. En ollut kerennyt kauankaan maata lavetilla kun ultrannut lääkäri kysyi että "eikö sulla siis siinä aiemmassa todella ollut mitään?". Olin siinä vaiheessä että "öö ei?!". Johon lääkäri jatkoi, että "täällä nyt on ainakin ollut tulehdus ja on todennäköisesti vieläkin".  Lähdin ultrasta hämmentyneenä.. Tulehdus. Ehkä se selittää kaiken?

Kesäkuun puolen välin aikoihin (palkkapäivä...) menin uudelleen vastaanotolle sekä labrojen että ultravastauksen kanssa.  Lääkäri totesi hetken papereita luettuaan että "sinusta tuli nyt monisairas". Itketti. Hetken tuntui, että kenelle se oikein puhuu? Lääkärin suusta alkoi tulla diagnooseja ja samaan syssyyn hän luetteli lääkkeitä jotka niihin määrätään. Olin ihan puulla päähän lyöty. Onneksi lääkäri kirjoitti kaiken samalla ylös ja sain eprikriisin käteeni lähtiessä, muuten olisin ollut vielä enemmän pihalla. Tällä käynnillä lääkäri myös sanoi ensimmäisen kerran, että "seuraavan kerran kun nähdään, olet jo laihtunut". Pöh ajattelin minä. Näitä kiloja ei niin vaan karisteta (103,5kg).

No, niin minusta sitten tuli kerralla monisairas. Sain diagnoosikseni mm. autoimmuunityreodiitin, prediabeteksen ja hyperaldosteronismin. Apteekista hain (ostin toki..) kassillisen lääkkeitä useammalla sadalla eurolla ja samalla ostin myös verensokerimittarin.. Jouduin myös ostaamaan dosetin koska lääkkeitä tulee ottaa eri aikaan päivästä.

Tuosta päivästä lähtien olen syönyt useampaa lääkettä. Tärkein niistä varmasti on se kilpirauhaslääke. Thyroxin purkilla "heitettiin vesilintua" ja sain ns. parempaa tilalle. Kallista lystiähän tämä on, mutta on se myös sen arvoista. Syön tällä hetkellä eläinperäistä kilpirauhashormonia ja ilman sitä lääkettä en olisi tässä pisteessä kuin olisin. Minulla on edelleenkin tulehdus päällä, koska se on krooninen.. Muutama muukin arvo heittelee koko ajan, mutta itse kilpirauhasarvot ovat vihdoin viitteissä. Ovat olleet jo kohta vuoden. Kohta tosiaan tulee vuosi kaikesta tästä. Pitäisiköhän pitää juhlat? Tai viedä kukkakimppu lääkärille?! Minua ihan jännittää mennä vastaanotolle, koska olen nyt tosiaan laihtunut melko paljon.. 103kilosta 81 kiloiseksi on aikamoinen muutos. Ja toki muutosta tulee vielä tulevaisuudessakin koska tavoitteeni on olla normaalipainoinen..

Olen nyt vuoden aikana käynyt saman lääkärin vastaanotolla n.4 kertaa. Pian edessä on reseptien uusiminenkin.. Harmi vain, kun lääkäriajat ovat niin vaikeasti saataville.. Mutta jaksettava on. Jos jokin asia on varma, niin se etten hoidata enää itseäni julkisella puolella.

Ihan tässä hiljattain sain kummallisia katseita lääkäriltä, kun kävin työhöntulotarkastuksessa. Hän kysyi diagnoosistani ja annostuksestani mutta vastasin hänelle vain että "en syö thyroxinia, enkä hoidata täällä itseäni. Olen kunnossa koska hoidan itseäni yksityisellä.. Voidaan jatkaa muusta aiheesta". Hah, siitäs saavat.. ;) Minun kilpirauhaseeni eikä asioihin ei koske enää yksikään terveyskeskuslääkäri.. Vaikka muuten ovat varmasti ihan ammattitaitoisia niin minua he eivät osanneet hoitaa.. Luoja tietää missä kunnossa olisin jos minulla ei olisi ollut varaa mennä yksityiselle. Sen takia surkuttelenkin usein, että maailmassa/suomessa on varmasti paljon kilpirauhassairaita jotka ovat samassa jamassa kuin minä aiemmin.. Mutta heillä ei ole varaa hoidattaa itseään oikein! Pitäisikö perustaa rahasto?!

Toivon teiltä lukijoilta, että ymmärrätte tämän kirjoituksen olevan minun oma. Tämä on minun tarinani, nämä kommentit ovat omia mielipiteitäni. On paljon ihmisiä jotka sairastavat samaa sairautta ja saavat riittävää hoitoa terveyskeskuksissa ym. Se on hieno asia jos näin on mutta omalla kohdallani homma ei tosiaan mennyt kuin strömsössä..

Jos asia on sinulle uusi, niin käy kurkkaamassa Kilpirauhasliiton sivut, sieltä saat lisätietoa! (Linkit eivät ole mitään mainostusta, halusin vain jakaa ne teidän kanssanne jos joukossa on joku joka ei tiedä asiasta..)

♥: Lina