Onko laihtumisessa huonoja puolia?

Jos ihan aikuisten oikeasti, aivan tosissaan mietitään... Vastaus on ei? Ei ainakaan näin vakavasti mietittynä ole tullut vastaan mitään huonoja puolia..

Mutta jos asiaa höystää pienellä huumorilla niin löytyy ainakin yksi! Nimittäin RINNAT! Ja se ettei niitä kohta ole! Tämä postaus on siis kirjoitettu huumorilla, en halua että kukaan pieni tai isorintainen loukkaantuu tästä.

Olen aina ollut tyytyväinen rintavarustukseeni. Olen kooltani ollut C. Ja se oli mielestäni hyvä ja kroppaani nähden sopusuhtainen. Joskus muinoin siskoni vitsailivat minulle siitä kuinka minulla on hyvän kokoiset rinnat (kiitos siskot ;)♥). Mutta toisin on nyt!

Ainoa asia mitä suren itsessäni tällä hetkellä (no joo, ellei keskivartaloa lasketa) on rinnat. Ja se että ne ovat hävinneet ja pelottaa että häviävät vieläkin! Joku teistä varmaan hörähtelee siellä ruudun toisella puolella.. mutta totta se on. Olen pienentynyt C-kupista B-kuppiin ja uhkaavasti alkaa näyttää siltä että kohta joudun A-kuppiin. Ei siinäkään tietty mitään pahaa ole, mutta kun niin tykkäsin niistä C-kupin rinnoista (kukapa ei omista tykkäisi?). Tuijottelen itseäni useasti peilistä ja päivittelen asiaa. Paras kommentti mieheltäni tähän on ollutkin että "no ei ne nyt siinä ainakaan kasva". Tiiä sitten mitä sillä meinasi mutta ei ne kasva joo. Enkä tietty haluakkaan painoa siihen jamaan että rinnat kasvaisi..

Mutta ikävä mulla niitä on. Niitä omiani, oikean kokoisia rintoja. Nyt tuntuu jotenkin niin.. No, miten sen sanoisi.. reppanalta! Ne on niin reppanat! No joo, tyytyäväinen pitäisi olla. Ja kyllä minä osaltani olenkin mutta totuus on se mulla on ikävä C-kuppia! :D

No.. Tämä oli tämmönen lauantai-illan kevennyspostaus. Eletään tällä mitä annettu on. Postaukseen ei luonnollisestikaan tule ottamiani kuvia, koska en sentään niin rohkea ole että varustusta täällä esittelisin.. :D Heh. No joo.. näillä mennään.

♥: Lina