Tunnen eläväni...

Siitä syystä, että lihakseni elävät. Myös kaikki ne joiden olemassa olosta en ole tiennyt.. Tai muistanut niiden olevan siellä jossain ihrakasan alla.

Salille mennessä vielä hymyilytti..

Minulla vaihtui saliohjelma, mukava.. (tai siis mukava ja mukava) kun tulee aina vaihtelua, motivaatio nousee ihan uusiin lukemiin! Tämän aamun treeniin kuului siis ohjelmaan tutustuminen samaan aikaan kun pt-Jaana oli takanani vahtimassa ;) Ja käskyttämässä.. "Älä vikise!" oli mm. yksi lausahdus.. Ai minä vai? Vikisin? No, niin minä taisin tehdä koska en tykännyt bulgarialaisesta kyykystä sitten juuri lainkaan..

Ja ei muuten tykkää minun jalatkaan tällä hetkellä! Ajoin äsken illalla töistä kotiin ja lähellä kotiristeystä tuntui ettei jalat ota käskyjä lainkaan vastaan. Koitin epätoivoisesti painaa kytkintä samalla kun älähtelin.. 

No, hyvähän se vaan on että kropassa tuntuu. Tietääpähän tosiaan tehneensä.. Ja tietääpähän elävänsä. En vain tiedä onko se huominen tuleva tuska kovinkaan mukavaa yhdistettynä kiireiseen maanantaiaamun aamuvuoroon. No, kaikesta selviää? Kai.

Tuo bulgarialainen kyykky ei ollut ohjelman "kamalin asia". Kamalin asia on treenin jälkeen tehtävät 100 (sata, luit oikein) vatsalihasliikettä. Siihen nähen että en vielä puol vuotta sitten jaksanu ku muutaman vatsan niin selvisin mielestäni hyvin, vedin siis kaikki sata kyllä mutta ette usko mitä tuskaa esim. sakset aiheuttivat. Huh.. Seuraavaa kertaa pelätessä.

No, nyt tämä mimmi nappaa ylimääräisen magnesiumin ja ennaltaehkäisevän särkylääkkeen ja painelee pehkuihin! Aamuvuoro edelleen odottelee tuolla jossain. Jos minusta ei jostain syystä kuulu sosiaalisessa mediassa puoleen päivään mennessä, niin tiedätte etsiä minua sängynpohjasta.

♥: Lina