Kuuntelin tässä hiljattain radiota,
The Voicea (joka muuten on lempikanavani). Kanavalla on menossa jonkinsortin kampanja/kilpailu, aiheella Minä 2.0. En ole perehtynyt tähän kyseiseen kampanjaan/kilpailuun sen enemmän, mutta tuo otsikko minua jäi mietityttämään.
(kirjoitus ei liity radio kanavaan milläänlailla.. sain vain inspiraation nimenomaan tuosta otsikosta).
Omassa elämässäni, juuri nyt, minä olen se "minä 2.0". Se ensimmäinen painos meikäläisestä ei ollut sellainen, jonka kanssa minulla olisi ollut hyvää elää. Tämä uusi minä on se oikea minä. Tämä uusi minä on se, jollainen minun pitääkin olla. Tämä uusi minä ymmärtää monia asioita niin paljon paremmin, voi niin paljon paremmin ja osaa arvostaa asioita paljon paremmin. Minä 2.0 on hyvin paljon erilainen kuin se 1.0.
Minä 2.0. Olen muuttunut paljon viime vuoden aikana. Olen kuullut sen muiden sanomana, mutta pikkuhiljaa olen myös ymmärtänyt itsekin asiasta enemmän. Katselin tässä taannoin vanhoja kuvia itsestäni ja tulin niistä surullisiksi. Miten sokea olen ollut! Miten olen voinut nauttia elämästä sellaisena? Minusta lihavana tai isokokoisena voi nauttia elämästä ihan yhtä paljon kuin laihana. Ei tarvitse olla laiha ollakseen kaunis. Ei tarvitse olla laiha omatakseen hyvän itsetunnon. Ihailen isoja ihmisiä, heitä jolla itsetunto on kohdillaan. Silloin kuin itse olin iso, minulla ei ollut hyvä olla. Eikä minulla myöskään ollut hyvä itsetunto. Lisäksi terveys alkoi reistailla. Siksi minä en halunnut olla iso. Minulle usein kerrottiin, että koolla ei todellakaan ole väliä. Mutta myös läheiseni alkoivat huolestua terveydestä. Ja onneksi älysin sen vihdoin itsekin, ennen kuin oli liian myöhäistä.
Jokainen meistä tekee omat päätöksensä. Jokainen on oikeasti hyvä sellaisena kuin on. Minä olen hyvä nyt. Koska nyt minulla on hyvä itsetunto. Olen kaunis. Ja sopiva. Toki vatsani vielä roikkuu ja takapuoli on mielestäni liian iso, mutta voiko kukaan koskaan olla täydellinen? En ole käynyt puntarilla aikoihin. Ja aion vältellä sitä jatkossakin. Olen älynnyt, että se kaikki hyvinvointi ja hyvä olo tulee peiliin katsomisesta. Se on se totuus. Ei sillä puntarin numeroparilla ole oikeasti mitään merkitystä, itselleni siis enää. Ihan sama mitä se näyttää, koska peili on se joka kertoo minun voivan hyvin. Ja näyttävän hyvältä. Ja kun M-koon paita sujahtaa päälle ja L-koon housut alkaa löpsöttää, niin tiedän olevani oikealla reitillä. Ja se riittää minulle. (En toki silti tarkoita, ettenkö yhtä aio työskennellä kroppani parissa..)
Minä olen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Juurikin tästä uudesta itsestäni. Tällainen minun pitääkin olla!
♥: Minä 2.0
Ps. Postauksen kuvat ovat jo instassa nähtyjä. Täytyisi hieman ryhdistäytyä ja ottaa vähän uudempia ;)