Piiiiiiiiitkästä aikaa!

Huh hei ja hellurei! Kyllä, luit oikein. Täällä ollaan! Pitkästä pitkästä aikaa. Hengissä, hyvissä voimissa ja suht järissään. Blogi näköjään jäi aivan yks kaks hieman hunningolle. Mutta sehän ei sentään tarkoita sitä etteikö tämä elämä olisi rullannut kuten ennenkin.

Täällä siis ollaan. En lupaa mitään postaustahdista tms. Postailen jos siltä tuntuu, mutta usein vain tuntui siltä että toistan itseäni jos aina kirjoitan yhtä ja samaa.. :D Joten.. Mitä kuuluu?

Kuuluu kiitos hyvää. Kesä on mennyt herkuttomana, treeniohjelmia on muuteltu ja ruokavalio on tiukka. Paino on lähtenyt alas mutta lievä stressitaso jumittaa sitä taas.. Tai en tiedä jumittaako mutta en uskalla mennä puntarille, koska pelkään että sitten alan taas stressata liikaa ja sitä riittää nyt muutenkin tällä hetkellä.

Tuntuu että työ vie kaiken energian ja siksi treenaaminen esim. aamuvuoron jälkeen kehtuuttaa erityisen paljon. Nyt minulla on käytössäni sellainen kotitreeni että sen ajattelin tehdä silloin tällöin kehtuutti tai ei. Ei ole vaihtoehtoja. Joten, vapaapäiväni kuluvat pitkälti treenatessa ja muita mukavia asioita tehdessä. Kohta onneksi hieman helpottaa kun edessä ei ole niin pitkiä työputkia ja kesälomakin sieltä lähestyy!

Siitä herkuttomuudesta. Jep, olen syönyt toukokuun lopulla viimeksi herkkuja. En tosin enää muista että mitä kaikkea silloin söin (onhan siitä jo niin pitkä aika..) :D Heh. Ensi kuuhun ajattelin vielä olla ja sitten loman kunniaksi kyllä ostan irtokarkkeja! Varsinkin tänään on ollut vaikea päivä.. Tehnyt mieli kaikkea kiellettyä, mutta näin yötä kohti mennessä voi todeta että tästäkin päivästä selvittiin. Kiitos lightlimpparin, purkan ja läkerolpastillien! '

Tässä kirjoituksessa ei ollut päätä eikä häntää, enkä tiedä lukeeko tätä edes kukaan. Mutta elossa ollaan ja aiotaan jatkossakin olla! :) Elämäntapamuutoshan tämä on ollut joten tämä on tätä uutta elämäntapaani. Voisi nimittäin kuvitella että jos "laihdutusblogi" lakkaa olemasta niin kirjoittajalle olisi käynyt köpelösti? No, onneksi näin ei itseni kohdalla ole :D

♥: Lina

Kohta tohtorille

Hetken siinä taas kesti että sain aikaiseksi varata lääkärilleni ajan.. Tosin sitten kun topakoiduin ja soitin, niin herra tohtori ei ollut ilmoittanut Iisalmeen aikojaan! Että sekin osittain syy siihen että näin myöhään keväälle meni tämä kontrolli. Tosin loppuvuodesta en ollut huolissaan kontrollin myöhästymisestä, koska vointi oli kerrassaan niin mukava ja hyvä!

Alkuvuonna on ollut taas vaihteeksi kaikenlaista.. Väsymys on yrittänyt ottaa vallan. Työpäivien jälkeen on pakko nukkua 1½h että kykenee mihinkään. Yöunta riittää päiväunista huolimatta (syksyllä jos erehtyi päiväunet nukkumaan niin yöunet menivät). Tämä yöunien riittävyys on nimenomaan itselleni yksi voinnin mittareista. Unenlaatu on ollut pitkään jo syvää. Ei juurikaan tarvitse kun asettua kyljelleen, niin uni on jo vienyt meikäläisestä voiton. Seuraavan kerran herään sitten herätyskelloon, yöunia kertyy parhaimmillaan 10-11h mutta vähemmälläkin pärjää jos tietää että iltapäivällä saa pienet unet ottaa.. En anna väsymyksen ottaa itsessäni koskaan enää sellaista valtaa mitä se joskus on ollut. Minä taistelen!

Muutamia muitakin pieniä oireita on ollut. Verensokerin ja verenpaineen kanssa on ollut häikkää. Töissäkin menetin hetkeksi oikeasta silmästä näköni kun sokerit laskivat alas samalla verenpaineen pompatessa ylös. Onneksi tuo heikotuskohtaus meni ohi nopeasti, koska se oli pelottava! Toki olin juuri sairastanut flunssan että saattoihan se liittyä jotenkin siihenkin.. Tosin sokereiden kanssa on ollut muutenkin hieman ongelmia. Huomaan olossani heti kun sokerit on suurin piirtein alle 4.5. Vaikka ovatkin viitteissä niin silti alkaa päässä tuntua. Minulla ei siis ole diabetestä mutta syön lääkettä prediabetekseen. Ruokailua ennen sokerit ovat usein olleet 4.7-4.9 eli erittäin hyvät :) Ruoan jälkeen ne pomppaa 5.9-6.2 joten se hieman ärsyttää.. No, tätäkin varten on lääkäri joka saa tuumailla puolestani mitä tehdään..

Verenpaineet humahtaa ajoittain liian alas. Sängystä tai tuolilta pitää nousta rauhallisesti tai muuten alkaa maailma pyöriä. Saunassa jos erehtyy liian kauan olemaan niin pois on pitänyt tulla melkein kontaten ja parannella hetki jalat kohti kattoa. Välillä "humajaa" päässä ja silloin arvot ovat olleet kummallisia kun yläpaine on reilusti alhainen mutta alapaine koholla! Kummallista, mutta onneksi rauhoittuu taas kun hetken on jalat ylhäällä.. Pidänkin nyt parin viikon kontrollia itsestäni hieman tehokkaammin, että on näyttää mustaa valkoisella lääkärille.

Kilpirauhanen voi arvoissa hyvin, tulehdus jyllää siellä edelleen. Sille ei kait voi tehdä mitään.. Laskin hieman lääkitystä kun sykkeet hyppeli lähempänä sataa. Nyt syketaso on n.70-80 ja se on ok itselle.

Kaikesta tällaisesta pienestä huolimatta mieli on hyvä ja juoksulenkkarit polttelee jaloissa! Sieltä jos jostain saan energiaa itseeni, tosin työpäivän jälkeen on pakko huilia hetki jos meinaa että saa itsestään enemmän irti lenkkipoluilla.

Niinhän sitä sanotaan että jokainen on itsensä herra (tai rouva.. tai neiti..) joten se mikä passaa toiselle ei välttämättä käy toiselle :) Mielenkiinnosta menen taas labralappusen kanssa tohtorille. Saa nähdä aikooko nyt tehdä jotain tuolle suolahormonille.. Se kun edelleen vain kohoaa lääkityksestä huolimatta. Toivon mukaan parin viikon päästä olen taas viisaampi ja voin aloittaa kesän odotuksen vielä terveempänä!

♥: Lina

Kuulumisia

On taas vaihteeksi venynyt tämä kirjoitus.. Piti jo aiemmin tosiaan rustailla ylös asioita, mutta sitten yks kaks huomaankin että muutama päivä meni taas. No, tässä nyt jälleen olen. Kuulumisien kanssa.

Kevät tuli ja sitä myötä juoksu sai jälleen uutta potkua. Talvijuoksu tai matolla juoksu kun ei vaan ole minun juttuni. Nyt saa taas nauttia kunnolla kun pääsee paljailla teillä juoksemaan. Suurin osa kävelyteistä tosin on vielä hiekoitushiekan peitossa, mutta eiköhän ne pian jo niitä ala lakaisemaan.

Todellinen fakta on myös se, että puolimaraton lähestyy päivä päivältä vaikka on sinne vielä toki matkaa. Minulla on nyt pt:n ohjelmoima juoksuohjelma, joka keskittyy tällä hetkellä nopeuden lisäämiseen. En ole vielä kunnolla päässyt ohjelman kimppuun, koska työt. Ja pakko ajoittaa 10km lenkit vapaapäiville, muuten ei tule mistään mitään.

Ja siitä tosiaan aasin siltaa pitkin tämän viikon erittäin mukavaan lenkkiin, jonka juoksin keskiviikkoaamuna hyvässä seurassa. Kun tiistaina ajelin kotikylästäni kotiin, niin iski aivan yllättäen kamala himo juosta. No, en silloin illalla enää lenkille lähtenyt vaan säästin kaikki voimani seuraavaan aamuun. Päätin jo edellisenä iltana, että nyt on aika ensimmäisen kerran rikkoa se maaginen kymppi. Se kun on aina aiemmin ollut niin lähellä, mutten sitä koskaan ole "saanut aikaiseksi" juosta. Ja nyt tuosta noin vaan sen tein, keskiviikkona. Tosin, ette arvaa kuinka kipeäksi tuosta juoksusta tulin!!! Painelin vielä iltavuoroon juoksun jälkeen ja illalla nukkumaan mennessä tiesi todellakin tehneensä jotain! Peittokin tuntui jalkoihin niin kipeältä että itku meinasi tulla! Sängyssä ei pystynyt kääntymään ellei käsillä itse nostanut jalkoja parempaan asentoon! Kamala tunne mutta toisaalta taas niin loistofiilis! Juuri tätä haluan lisää! Ja kunhan kroppa tottuu tähän juoksuun taas, niin siitä ne kivutkin lähtee. Pohkeissa vielä tuntuu melko mojovasti, tosin voi johtua osittain myös tuosta foamrollerista.. Sillä täytyy vielä vähän jalkoja muttuuttaa, niin jaksaa sunnuntaina lähteä intervallilenkille.

Huhtikuu.. No, se kuu tuo ainakin lisää juoksua meikäläisen elämään. Juoksu on nyt numero yksi ja kaikki muu meneminen suunnitellaan sen mukaan. Tässä kuussa menen myös lääkärille.. Labra-arvoissa on taas kaikenlaista pientä häikkää. Kirjoittelen siitä ja voinnistani varmasti viimeistään ensi viikolla kun minulla on pidemmät vapaat. Huhtikuun lopussa on myös kauan odotettu Petoshow, sinä viikonloppuna ei muuten sitten juosta minnekkään!

Hienoa säkkyrää tuli kun ei oikein tiennyt aina että mistä kautta pinkaisee! :D

Huhtikuun lopussa toivon mukaan olen myös nopeampi juoksija. Mielenkiintoista nähdä kehittyminen nyt kun aion tosissani treenata tätä juoksua. Niin, sitä puolimaratonia varten. Se muuten tuntuu välillä maailman typerimmältä idealta! Välillä taas mahasta kutkuttaa kun miettii tulevaa elokuuta. Kaikkea sitä!

Nyt tämä juoksijalikka painelee suihkun kautta petiin ja untenmaille. Raskas iltavuoro painaa kropassa mutta aamuvuoro odottaa. Ei auta itku markkinoilla..

♥: Lina

Olen hengissä!

Hupsista vaan. Tulipa pidettyä pieni tauko bloggaamisesta. Ja itseasiassa ihan hyvää kyllä teki vaikken ennenkään mikään ahkerin ole ollut.

Koko alkuvuosi on mennyt hujauksessa ja vähän huonommin kuin olisin voinut kuvitella. Siis liikunnan ym saralla. Täällä kuitenkin ollaan. Viime viikot ovat menneet flunssassa. Ensin sairastin pienen taudin, kävin välissä juoksulenkillä ja sairastuin uudelleen vähän ärhäkkäämpään tautiin. Siinä kunnossa ei tehnyt todellakaan mieli tehdä yhtään mitään.

No more fludddsa mulle tänä vuonna enää, kiitos!

Ruokailujen kanssa on edelleen hieman ongelmaa. Opettelen syömään oikein ja kunnolla, jälleen kerran. Ongelmana meinaa välillä olla ruokahaluttomuus.. ja sen kautta sitten syömättömyys. Ja sillähän ei mitään tuloksia saa sellaisella rytmillä. No, ainakin tiedostan ongelmani ja nyt todellakin aion panostaa oikein syömiseen. Ja totta kai liikkumiseen.

Suurimmaksi osaksi liikkuminen on nyt tapahtunut ulkona. En ole päässyt salille sairastelujen takia, mutta sekin asia korjaantuu pian.

Eli täällä ollaan, kovasti edelleen töitä on tehtävänä monellakin saralla. Pahin painajainen on se puolikas maraton elokuussa. Tätä vauhtia jos aika menee niin se on ihan just kohta!!! Joten juoksutreenejä on nyt lisättävä. Tosin, viimeksi tänään juostessani älysin miten paljon nautin juoksemisesta!!! Vihdoinkin tiet ovat sulat niin tossu liikkuu aivan totaalisen eritavalla kuin talvijuoksussa. Että pois vaan lumet, minä tarvitsen tilaa juosta!

Tässä loppuun vielä muutama kuva viime ajoilta. Palataan taas, pian! Lupaan sen! :)

Olen juuri viettämässä talvilomaani. Alkuviikko vierähti Helsingissä. Siellä tuli ulkoiltua mm. Vuosaaressa.

Iltalenkkimaisemia Itä-Helsingistä.

Kevät <3

Tänä päivänä lenkki kulki erittäin hyvin! Siitä olen erittäin iloinen!

Tosi edustava kuva ;) mutta tässä esittelen tuota XXL-sports urheiluliikkeestä ostamaani juoksuvyötä! Tykkään! Kevyt ja huomaamaton mutta juomapullo on helppo nykäistä käteen!

♥: Lina

Vuosi sitten

No huh. Erehdyin kattelemaan vanhoja kuvia.. Noin vuosi sitten tammikuussa aloittelin kuntosaliharrastusta. Silloin minulla ei toki ollut mitään tiettyä ohjelmaa.. Joten en tiedä oliko tuo nyt niin tavoitteellista treenaamista.. Mutta joo. Tämä kuva on tietojen mukaan otettu 14.2.2015.

Vertauskuvan voitte itse nähdä edellisistä postauksista. Lie noissa jotain tapahtunut..? Kaikki nuo päällä olevat vaatteet ja kengätkin on muuten myyty.. Muistaakseni nuo kaikki oli koko XL-XXL.

4.2.2015.

No joo, tikulla silimään sitä joka vanahoja muistelloo!

♥: Lina

Tehokas sunnuntai

Tiedättekö sen tunteen, mikä herkkupäivien jälkeen on? Ei, se ei ole makean himo. Perjantain herkuttelu sai taas meikäläisen kylläiseksi herkkujen suhteen.. Se tunne, joka varsinkin näin toisena päivänä herkuttelun jälkeen nykyisin on kaverina.. JÄÄTÄVÄ PÄÄNSÄRKY. Ja jano!! Yöllä ihmettelin, että miten suu on kuin saharan autiomaa. Lisäksi näin painajaista ja kun heräsin omaan huutoni, niin älysin että päätä alkaa särkemään. Nukahdin kuitenkin ihan normaalisti takaisin uneen ja painajainenkin jäi sille tielleen. Mutta piru tämä päänsärky. Koko päivän läsnä. Ensin ajattelin, etten ota särkylääkettä. Ite hankittua (vähän niinku krapula!) joten kärsitään tässä nyt sitten.. Mutta eihän siitä mitään tullut. Päivällä oli pakko ottaa särkylääkettä. Joka ei tosin missään vaiheessa ole vienyt kipua kokonaan pois.

Osa kivusta jäi ehdottomasti salille, ladytrimmiin skeä kehonhuoltoon. Mutta nyt taas kotona. Kummallisesti vaan jomottaa.. Ja saa vitutuskäyrän nousemaan. Siitäkin huolimatta miten hyvä fiilis tuli piiiiiitkästä aikaa salilla ja ladyllä ylipäätään! Ei oo kyllä kertaakaan tänä vuonna vielä lähteny treeni noin hyvin kuin tänään lähti! Sain irti todella paljon niin itsestäni kuin painoistakin! Salin jälkeen jatkoin ladytrimmiin, joka tällä kertaa oli myös tehokkaampi kuin normaalisti.. Koska älysin ottaa itselleni isommat painot! Jäin trimmin jälkeen vielä kehonhuoltoon ja venyttelyyn.. Ja nyt olo on todellakin niin tyhjä että oksat pois.

Mulla on muuten uudet kengät nykyisin! Kyllä on hyvät!

Onneksi kohta saan mahan täyteen ruokaa ja sitten taitaa aikapitkälti jo peti kutsua. Aamulla aamuvuoro ja koko ens viikko töitä lukuunottamatta lauantain ykkösvapaata. Joten.. Palataan!

♥: Lina

Sokerinhuuruiset tunnelmat

Minä herkuttelen kerran kuussa (pt:n käskystä ja se kyllä on hyvä käsky se!). Tosin joulukuu meni hieman överiksi.. Ja se kaduttaa vieläkin. Siksi pistin itseni kokonaan herkkulakkoon tammikuun ajaksi. Ja kannatti. Ei tehnyt oikeastaan koko tammikuussa mieli mitään herkkuja, ellei paria pahaa päivää lasketa. Mutta pidin pintani ja olen ylpeä siitä.

 Eilen minulla oli kunnia vanhentua.. Ja se jos jokin on hyvä syy pistää hieman suut makiaksi. Eilen siis herkuttelin ja tankkailin. Ja tänä aamuna olen onnellinen että se on ohi taas kuukaudeksi.
Suosittelen muillekkin tätä kerran kuussa herkuttelua. Kun päivän syö kaikenlaista, niin illalla on jo niin valmis heittämään kaikki loput roskiin!

Oma päiväni alkoi aamuvuorolla. Hemmottelin kollegoita suklaakakulla. Söin itsekin pari palaa! Ja piru että oli hyvää. Töistä tullessa kävin kahvilassa ystävän kanssa, herkuttelin taas vähän lisää! Illalla seuranani oli sipsikulho, hieman lisää suklaata ja netflix. Että aika rankat bileet mulla! Loppuillasta olin niin poikki (se on tämä vanhuus..) että mentiin nukkumaan jo klo 23! Ja se on aikainen aika mulle, siis silloin kun seuraavana päivänä on vapaapäivä.

Tänä aamuna herätessäkin oli vielä niin täysi olo.. Makoilin rauhassa sängyssä ja suunnittelin päivääni. Aamupalan söin vasta 13.30!! Ja ah kuinka kroppa kaipaa oikeaa, puhdasta ruokaa. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavaa kuukautta hyvillä mielin.

Nyt tekee hieman mieli tanssia joten.. Palataan!

♥: Lina